Vain sinä itse voit vaikuttaa tulevaisuuteesi
Lankalauantaita teille!
Olen joskus kuullut sanottavan, että kun kirjoittaa omia ajatuksiaan ylös, muuttuvat ne konkreettisiksi. Kun jotain oikein kovin toivoo ja haluaa, kannattaa kirjoittaa se paperille ja näin ajatusten voima kuljettaa elämässä juuri niitä ylöskirjoitettuja ajatuksia kohti. Pienten mutkien kautta, mutta kuljettaa kuitenkin.
Suurinpiirtein neljä vuotta sitten olin itseni kanssa aivan totaalisen ulapalla. Olin sanonut itseni irti silloisesta vakituisesta työstäni, jäänyt taloudellisesti heikoille kolmen kuukauden karenssin takia, joka oli seurausta irtisanomisestani. En tiennyt mitä haluaisin työkseni tehdä, saatika mitä opiskella ja opiskelisinko enää edes koskaan. Tiesin vain, että nyt oli itsetutkiskelun paikka, hengähdystauko.
Pienien sattumuksien kautta pääsin erääseen kahvilaan töihin ja tutustuin siellä itseäni vanhempaan naiseen. Meillä klikkasi naisen kanssa hyvin ja hän sai minut puhuttua mukaan erääseen jälleenmyyntityöhön. Tiedättehän te? Lisätuloja, hyvää mieltä, saa itse päättää työaikansa sekä olet itse oman elämäsi herra! Tuolloin olin helppo saalis, 23 vuotias ja kaipasin elämääni juuri noita edellä mainittuja asioita. Lähdin mukaan siis suurella energialla ja mahtavalla asenteella, joka kuitenkin hiipui alta puolenvuoden myyntityön jälkeen. Tajusin, ettei tämä nyt kuitenkaan ole sitä mitä oikeasti haluan ja ei tällä jutulla niin vaan rikastuta.
Tuolloin kuitenkin kirjoitin paperille muistiin mitä tulevaisuudeltani haluan – ja sen te näette tuossa ylhäällä kuvassa. Tämä lappu tippui jalkojeni juureen valokuvakansion välistä ja kyllä hymyillytti. Paperilla olevista asioista on tapahtunut kaksi asiaa – olen kahden lapsen äiti, pojan sekä tytön ja olen vielä alta kolmekymmentä, tarkemmin sanottuna täytän elokuussa 28 vuotta. Mulla on kyllä auto, mutta sitä ei voi hienoksi edes kutsua. Se on ihan normaali volkkari, jonka jarrut ovat vinkuneet viimeiset puolivuotta ja jonka pakoputkessa on jotain häikkää, sillä se kuulostaa aivan ralliautolta. Poika aina möriseekin takapenkillä auton tahdissa, samalla kun mä painan kaasua ja vaihdan vaihteita. Eikä mulla ole harmainta aavistustakaan siitä, mikä työ terveyden,- ja hyvinvoinnin parissa voisi olla sellaista, missä saan itse määrätä työaikani. Mulla ei ole edes siihen alaan liittyvää koulutusta. En näe itseäni enää pyrkimässä lääkikseen, enkä ole kyllä ikinä nähnytkään. Terveydenhoitajaksi minusta ei ole, eikä sairaanhoitajaksikaan. Sen sijaan olen vähän opiskellut fysioterapiaa ja hierontaa, mutten näe niitä tulevaisuuden ammattinani.
Että hieman tämä ammatinvalinta kysymys mua mietityttää. Mitä olen tuolloin ajatellut?
Nyt kuitenkin päätin, että kirjoitan ajatukseni uudestaan paperille, juuri ne tämän hetkiset päässäni pyörivät, jotka mahdollisesti vaikuttavat tulevaisuuteeni ja johdattelevat mut oikeaan suuntaan. Olen hakenut yhteen kivalta ja mielenkiintoiselta kuulostavaan paikkaan töihin, joka vastaa koulutustani ja haluan sinne! Niinpä kirjoitin sen ylös paperille, paksuin kirjaimin. Saatoin myös kirjoittaa jotain uudesta kodista ja muista tulevaisuuden haaveista.
Katsotaan sitten myöhemmin toteutuivatko ne.