Valkoinen aikakausi

Meidän olohuone on kokenut tällä viikolla pieniä muutoksia, kun mies vei vähän huonekaluja töihin stailausta varten. Olen ( aivan liian kauan ) halunnut eroon mieheni lempparista, lasituolista. Se on aivan jäätävän kokoinen, hankala sijoittaa muutenkin jo pieneen olohuoneeseen ja kaikenlisäksi vielä vaarallinenkin, sillä molemmat lapset ovat enemmän kuin kerran lyöneet päänsä sen ( onneksi pyöristettyihin ) reunoihin.

Kaikenlisäksi – tuoli on ruma. Mies osti sen jostain sisustusliikkeestä todella suurella alennuslapulla varustettuna ja hänellä on joku outo tunneside koko tuoliin. Olen välillä vinkannut hienovaraisesti, että tuoli voisi mennä varastoon odottamaan muuttoa tulevaisuuden isompaan kotiin, mutta mies ei ole millään suostunut. Tuoli on kuulemma niin hieno ja uniikki, että sen pitää olla esillä.

Ja kun mies ehdotti, että ottaisi lasituolin stailaukseen, en pistänyt vastaan. Samalla sanoin miehelle, että nyt kun tuoli on jo kertaalleen lähtenyt pois ja tuonut olohuoneeseen lisää tilaa ja turvallisuutta, olisi tyhmää tuoda se stailauksen jälkeen takaisin. Saa katsoa suostuuko mies, toivon ainakin.

Tällä hetkellä olohuoneessa on siis vain sohva ja kaksi pientä nojatuolia, jotka sain nyt sijoitettua fiksusti ja lopputulos on selkeämpi ja yhtenäisempi.

Alkaneen syksyn myötä olen alkanut kaivata kotiin raikasta ilmettä ja enemmän valoisuutta. En pistä yhtään hanttiin pimeille illoille ja kuten huomaatte, olen poltellut Nappuloissa jo kynttilöitäkin, mutta kun muuten ollaan menossa kohti pimeää ajanjaksoa, haluan pitää kotimme mahdollisimman simppelinä. Itseasiassa haluaisin jopa opetustauluille valkoiset kehykset.

Kaivaten kotiin enemmän raikkautta kävin alkuviikosta pitkästä aikaa Ikeassa ja ostin sieltä kaksi uutta kasvia ja niille ruukut. Karsin lipaston päältä pois betonikipot ja yhden suuren kasvin ja tällä hetkellä lipaston päällinen on enemmän kuin mieluinen.

Siinä on melkein niinku fengshuit kohdillaan.