Vielä täällä.

Terppa!

Tiedättekö mikä päivä tänään on? No meidän vauvan laskettu aika tietenkin! Ja arvaatteko mitä….? Ei merkkiäkään siitä, että hän haluaisi tulla vielä maailmaan! Olen näinä viimeisinä päivinä ollut niin totaalisen puhki, etten ole kyennyt oikein mihinkään. Liitoskivut ovat täysin omaa luokkaansa ja kävely on yhtä suurta suorittamista! Silti kovista kivuista huolimatta, purin hammasta kun olin Lauantaina pikkusiskoni kanssa aamupäivän kaupungilla, sillä kun olin ollut pojan kanssa neljä päivää neljän seinän sisällä sen mysteerisairastelun takia, teki mieli vaihtaa miehen kanssa osia ja lähteä ( edes hetkeksi ) ulos tuulettumaan. Aamupäivä teki hyvää mielelle muttei ollenkaan kropalle ja olin kotiin päästyäni aivan puhki. No, itseänihän sain siitä syttää, mutta  myönnettäköön, että pienenä taka-ajatuksena oli kuitenkin ajatus siitä, jospa se synnytys lähtisi siitä käyntiin.

Olin väärässä.

Tänään tein kaupungilla molempien siskojeni kanssa uusintakierroksen ( sama taka-ajatus mielessä ) mutta tällä hetkellä ei ainakaan tunnu siltä, että lähtö olisi kovinkaan lähellä – melkeinpä päinvastoin. Supistuksia on edelleen joka päivä, mutta ei niin kipeitä sellaisia. Tällä hetkellä olisin todella, todella iloinen siitä, jos yöllä tulisi lähtö sairaalaan, sillä alan olemaan jo todella malttamaton! Haluan nähdä miltä meidän pienokainen näyttää, onko se tyttö vaiko poika ja pääsisin eroon tästä kamalan isosta mahasta sekä järkyttävistä liitoskivuista ( tosin, pojastakaan kivut eivät ihan heti lähteneet, mutta helpottivat kuitenkin huomattavasti ) ja pääsisin aloittamaan vihdoin ja viimein sen vauva-arjen!

Postauksen kuvana toimikoot tällä kertaa kuva meidän terassin sohvasta, sillä olen viettänyt lähestulkoon kaiken aikani siellä, samalla kun poika on nukkunut päiväuniaan. Ja okei, myönnettäköön, että eilen tuli itsekkin nukuttua sohvalla kolme tuntia! Ihan käsittämätöntä! Siis minä, joka ei koskaan nuku päiväunia sen vuoksi, koska päivärytmini menee täysin sekaisin eikä päänuppini enää toimi. Kerääköhän mun kroppa kenties jonkinlaista energiaa tulevaa koitosta varten? Toivotaan ainakin, että näin olisi. Itseasiassa tälläkin hetkellä silmäni lurppaavat kiinni, mutta olen aivan liian malttamaton nukkumaan. Kahdesta eri syystä: Nukun yöni todella huonosti liitoskipujen takia sekä siksi, että odotan koska supistukset alkavat tai lapsivesi menisi ja päästäisi lähtemään.

Mutta, ehkä mä nyt kuitenkin suuntaan sinne sänkyyn. Jospa vaikka yöllä tulisikin lähtö, niin olisin edes hetken saanut levättyä. :)

Pitäkäähän mulle peukkuja! Kuullaan. Pus!