Viikko paketissa
Mainiota kesäkuuta kaikille!
RIIPPUKEINU IS BACK!
Olen odottanut jo tovin, että voidaan laittaa riippukeinu paikoilleen. Nyt kuluneena viikonloppuna se vihdoin ja viimein pääsi esille…. ja siinä oli pitkästä aikaa todella ihanaa kölliä ja kiikkua. Vielä niitä helleilmoja odotellessa!
NÄMÄ KAUNIIT ILLAT ovat yksi ihanemmista jutuista mitä tulee kesään!
Ja näistä illoista saatiin nauttia ihan mukavasti viime viikolla. Vaikka meidän piha onkin aika pieni, on se rivitalon pihaksi kuitenkin ihan mukavankokoinen. Ja mä itseasiassa tykkään siitä todella paljonkin. Nurmikko saisi olla paremmassa kunnossa, että voisi huoletta päästää kesäaamujen kosteudesta huolimatta lapset ja Brunon takapihalle, mutta siellä täällä olevat multaiset aukot, eivät kauheesti houkuttele…. tai lapsia varmaan houkuttelisi joo, mutten jaksa pestä lattiaa heti aamusta.
UUSI AITA, sitä mies väsäsi koko viikonlopun, kun lapset olivat pitkästä aikaa yökylässä. Mä sen sijaan siivosin koko kodin lattiasta kattoon. Pesin mm. saunan ja kylpyhuoneen ja siivosin kylppärin kaapit tyhjäksi kaikesta vauvatavarasta ja hoitopöydän pehmuste lähti puunauksen kautta kiertoon mieheni siskolle. Oli ihanaa päästä eroon kaikesta vauvatavarasta, mutta samalla myös haikeeta.
Ja niin, mitä uuteen aitaan tulee, niin siitä tuli todella hieno! Nyt piha on entistäkin siistimpi ja selkeämpi ja ( toivottavasti ) takaa sen, ettei naapurin koirat pääse karkaamaan meidän puolelle. Tätäkin kun on tapahtunut, eikä hampaitaan näyttävä rotikka ole kovin mukava näky omalla pihalla.
HOROSKOOPISSANI SANOTTIIN mm, että mun pitää keskittyä työhöni nyt entistä tehokkaammin ja saan siitä uudenlaista virtaa. Heh, kuinka osuvaa! Sillä juuri kun olin maanantaina ollut perehdytyksessä ja oppinut valtavan kasan uusia juttuja sekä saanut siitä myöskin uutta energiaa arkeen. Arvatkaa muuten? Mä olen nyt jo täysin unohtanut kaiken! Että miten mm. kirjaan itseni koneelle kun menen töihin, miten se kassakone toimiikaan jne.
A-PU-VA.
HIILLOSTETTUA SIIKAA JA POROA. Vapaan viikonlopun kunniaksi me ehdittiin myös käydä syömässä ja juhlistaa meidän 10- vuotispäivää. Ruoka oli hyvää, mutta hilpastiin ravintolasta aika nopeesti pois ylioppilaiden jaloista. Kotiin päästyämme katsottiin pieni hetki Bondia, mutta lopulta nukkumatti vei voiton. Nukuimme miehen kanssa puoli kymmeneen ja olo oli ihanan virkeä. Normaalisti kun tyttö herättää aamuisin jo puoli kuusi. Ja arvatkaa muuten oliko tyttö herännyt yökylässä ollessaan aamulla vasta puoli kahdeksan?
Joo-o, olihan se.