Viikko paketissa
Huomasin, ettei näiden ” Viikko paketissa ” – postauksien väliin ehdi kamalasti tulla uusia postauksia, korkeintaan kaksi ehkä hyvällä tuurilla kolme. Mutta, tiedättekö mitä? Ei anneta sen haitata. Sillä, hyvällä mielellähän mä täällä kirjoittelen ja juuri silloin kun itsestä hyvältä tuntuu ja riittävästi löytyy aikaa.
Siispä, tässä taas kuluneen viikon juttuja.
MELKEIN KUIN FLARED JEANS. Muiden tavoin myös minä olen lisännyt Tahtoo-listalleni leveälahkeiset farkut. Jokin näissä hippifarkuissa kutkuttaa ja olen yksiä kivoja vaihtoehtoja katsonut jo BikBokissa, mutten ole päässyt vielä sovituskoppiin asti. Olen miettinyt farkkujen kohdalla kannattaako oikeesti ja tuleeko niille lopupeleissä paljoakaan käyttöä – juuri, kun olen karsinut vaatekaappini sisältöä todella rankalla kädellä. Onneksi kirpputorit tarjoavat läjäpäin toisten hylkäämiä leveälahkeisia farkkuja ja löysin itselleni yhdet melkein sellaiset. Kolmella eurolla. Huivin kera. Näissä vyötärö ulottuu napaan asti, mutta lahje on enemmänkin suora kuin leveä. Nämä näytti kuitenkin korkkareiden kanssa ihan kivoilta ja voin tehdä näistä myöhemmin vaikka shortsit jos siltä tuntuu.
Katsotaan siis.
PITKÄPERJANTAINA kävimme isäni luona syömässä. Tästä on muodostunut meille jo monivuotinen perinne ja hyvä niin. Itse en pääsiäisenä kokkaile kotona mitään arkisesta ruoasta poikkeavaa, sillä isän luona pöytä aina notkuu lampaasta ja muista lisukkeista. Kahvipöydästä löytyy sen sijaan aina mämmiä, käpykakkua, pikkuleipiä ja suklaamunia. Kahvia ja konjakkia unohtamatta. Perjantaipäivä oli ihana, sillä näemme isän kanssa aika harvoin ja edes tuolloin saamme kaikki olla yhdessä ilman sen kummempaa kiirettä. Olen jopa alkanut nauttia näistä perhepäivällisistä, nyt kun poikakin on isompi ja viihtyy hyvin serkkupoikansa kanssa omissa leikeissä. Saan juoda kahvini kuumana! Mitä se sellainen herkku oikein on?
NOSTALGIAA.
TÄÄ ON NIIN HUIPPU BIISI! Tämä kiteyttää aika hyvin ajatukseni Muistojen vesilasi – postauksessa. Tosin, mulla on ehkä vähän vielä aikaa siihen, että voin ylipäätään edes vaatia nostalgiaa, mutta toisinaan tuntuu siltä, että ennen kaikki oli paremmin. Niinku sillon 90-luvulla ku mäki olin nuori. Samalla tämä on viikon soitetuin biisi. ( miksi video ei näy? murrrh. )
” ME VAADITAAN NOSTALGIAA, ME HALUTAAN NOSTALGIAA!! ” Ja armoton revitystanssi tähän päätteeksi. Unohtamatta äänetöntä laulua!
TERASSISUUNNITTELUA. Olen alkanut suunnitella meidän katettua terassia uudestaan. Seinät pitäisi maalata, höyrypestä sohvanpehmusteet jotka on ollu koko talven epäsuorassa kasassa terassilla. En ole uskaltanut nostaa pehmusteita, sillä pelkään että sieltä paljastuu jotain mitä en halua sieltä paljastuvan. Haluan terassille myös eurolavasta tehdyn kukka/yrttiseinän!
KAIKKI HYVIN, TOISTAISEKSI. Muistatteko kun vähän raotin teille terveydessäni olevia ns. puutteita Anna tuulen puhdistaa – postauksessa? No, sain verikokeiden tulokset ja kaikki on onnekseni hyvin. Tiedän, että edessä on elämäntapamuutos ja pienin askelin olen sitä alkanut jo toteuttaakin. Kaikesta tästä kerron teille joskus omassa postauksessaan, kun olen itsekin hivenen viisaampi.
sunnuntaita, puss!