Viikonlopusta tähän päivään.
Näin aluksi: Kiitos paljon onnitteluistanne ja iso lämmin halaus sinne kaikille! <3
Huuuuuuuuuh!
Nyt voin huokaista helpotuksesta, sillä se kaikista suurin stressinaiheuttaja – pojan syntymäpäivät – ovat nyt takana päin. Niitä vietettiin kuluneena viikonloppuna molempina päivinä ja päivät venyivät todella pitkiksi, kodin ollessa täynnä vieraita. Mutta nyt, ei tarvitse miettiä yhdenkään täytekadun täyttämistä ja suolaisten piirakoiden väsäämistä, sillä en ole kyllä hetkeen pitämässä minkäänlaisia kutsuja! Tarjottavien kanssa kävi vielä sillä tavalla, että vaikka olin sanonut itselleni, etten tee kermakakkua, niin miten siinä sitten kävikään? Kermakakku marjatäytteellä koristi pöytää. Mutta, kuten kuvasta huomaatte ei se ole mikään taidonnäyte, mutta kai maku ratkaisee? Päällinen on aika mielikuvitukseton sokerimassa eläimineen ja olin jopa ajatuksissani ( kiireessä ) ostanut tyttöjenvärisen kynttilän! Huomasin tämän sytyttäessäni kynttilää, muttei se kai ole niin vakavaa? Pääasia, että tarjottavat maistuivat ja niitä riitti. Jopa niin paljon, että kun eilen pidin kynttiläkutsut, sain viimeisetkin piirakat ja kakut laittaa tarjolle. Jee, nyt on jääkaappi tyhjä!
Nyt voin keskittyä joulunodotukseen, arkeen pojan kanssa ja kasvavaan mahaani ilman mitään ylimääräistä. Mikä tunne! :)
Poika sai käsittämättömän määrän lahjoja – niin monsteriauton kuin kaivurinkin ja satukirjoja. Ja vielä Brion pari ihanaa klassikkoa, taaperokärryt ja kuvassa näkyvän pellen. Olen nyt muuten yrittänyt iltaisin lukea pojalle satuja, mutta aika huonolla menestyksellä. Poika ei paljoa kuuntele, vaan roikkuu pinnoissa ja pomppii sängyssä – tekee siis kaikkea muuta paitsi kuuntelee. Tästä huolimatta olen lukenut satuja, sillä ristiäislahjaksi saatu Beatrix Potterin satukirja on mitä ihanin ja niistä saduista tulee oma lapsuus mieleen. Tuo 50 taianomaista tarinaa – satukirjan poika sai kummitädiltään ja siinäkin vaikutti olevan hauskoja tarinoita. Täytyy jossain vaiheessa kokeilla sitäkin.
Poika sai myös viikonloppuna ihka ensimmäiset kenkänsä. Kengät ovat inan liian isot, muttei poika edes kävele vielä, joten ne toimii lähinnä vaan varpaiden lämmittäjinä. Enää kun ei pärjää pelkissä villasukissa ja töppösissä, vaikka päälle laittaisi fleecen jos toisenkin. Kaikenlisäksi nyt on parempi pyöriä hiekkalaatikolla märilläkin keleillä ilman, että täytyy pelätä varpaiden kastumista. Poika on ihan ihmeissään kengistä, nauraa niille ja yrittää vetää niitä pois – hassu kaveri. :)
Tällä hetkellä ulkona tupruttaa todella kovin lunta ja toivottavasti kohta päästäisi pulkkailemaan – mutta sitä ennen pitäisi hankkia se itse pulkka.
Ja niin, korvatulehduksesta ollaan nyt toivon mukaan päästy. Tämän kaiken korvatulehdus-sirkuksen päälle pojalle puhkesi kamala flunssa, mutta onneksi ollaan päästy jo pahimman yli. Huoh, toivottavasti nyt hetkeen ei tulisi mitään ja saataisi ainakin joulu viettää terveenä. :)
Lumista ihanaa pakkaspäivää toivottelee pieni nuhanenä ja kaikesta stressistä jo hieman palautunut äiti! :)