Vuosi 2013 – ensimmäinen puolisko.

Yleensähän nämä tämmöiset postaukset vissiin tupataan tekemään silloin, kun kulunut vuosi lähenee loppuaan, mutta koska aikani on rajallinen ja arki yleensä aika hektistä, ajattelin tarttua postaukseen jo nyt ja toteuttaa ensimmäisen puoliskon. Toinen puolisko tulkoot lähempänä joulukuussa, kun sen tekemiseen löytyy taas aikaa. Yleensä itselleni loppuvuosi on syystä tai toisesta kamalan kiireinen – on isänpäivä, pikkujoulut ja miehen suvussa vietetään tähän aikaan vuodesta paljon syntymäpäiviä. Marraskuu tuppaakin menemään ohi todella nopeasti ja hetken päästä sitä havahtuukin jo siihen, että joulu kolkuttaa ovella.

Tein viime vuonna yhteenvedon kuluneesta vuodesta, jonka voitte käydä lukemassa mm. täältä ja täältä. Mutta niin, eli siis vuosi 2013 pähkinänkuoressa. Mitä tulikaan tehtyä ja mihin se aika oikeastaan kului?

Tammikuu

– Koko kuu meni aikamoisessa maitohuurussa neljän seinän sisällä kotona. En muista paljoakaan tuosta ajasta! Kun sanotaan, että se itse vauva aika menee nopeasti, vasta nyt ymmärrän sen kuinka ohikiitävä pieni hetki se onkaan.

– Ystäväpariskunta pyysi meidät heille syömään ja kuinka luksukselta se tuntuikaan! Sai istua valmiiseen ruokapöytään! Meillä on ollut tarkoituksena pyytää vuorostaan heidät meille, muttei olla saatu aikaiseksi. Kuinka noloa! Mutta, jos nyt saataisi kun heidän pienokaisensa syntyy maailmaan joulukuun loppupuolella. Tuoreena äitinä kaikki muiden ihmisten muistaminen ja auttaminen kun tuntuu korvaamattomalta ja ihanalta.

– Ulkona paukkui kunnon pakkaset ja pähkäilin mitä pukea päälle kuukauden ikäiselle vauvalle. Sehän jäätyy sinne! No, kunnon pakkasilla tuhistiin tietenkin sisällä, mutta muuten ulkona pärjättiin hyvin äitiyspakkauksen haalarilla. Puin pojan päälle vielä villahaalarin – villasukista pipoon. Poika oli niin täyteen topattu, että joka kerta oikein nauratti kun laitoin häntä päiväunille. Mieheni mummilta saadut huovutetut töppöset olivat kovassa käytössä, kunhan ensin tajusin, että ne todellakin oli tarkitettu käyttöön eikä koristeeksi. Kröhöm.

– Ihastelin kaikenlaisia suloisia ja hauskoja vauvanvaatteita. Mieheni serkulta saatu body oli yksi käytetyimmistä – ja niin paikkaansa pitävä.

Helmikuu

– Suunnittelin ristiäisiä ja väsäsin äitini kanssa kutsukortteja. Korttitarpeita jäi niin paljon yli, että olen väsännyt niistä mm. isälleni isänpäiväkortin. En löytänyt ristiäisiin sopivaa mekkoa, sillä olin vielä kahdenkin kuukauden jälkeen synnytyksestä pienesti turvoksissa. Päälle valikoituikin sitten mustat suorat housut ja valkoinen kietaisupaita. Jälkikäteen kun olen katsonut ristiäiskuvia, ei asuvalinta ollut sieltä edustavimmasta päästä. Näytin kietaisupaidan takia olleeni melkein viimeisilläni raskaana! :D

– Ennen ritiäisiä sairastin viikon verran aivan järkyttävän flunssan ja pelkäsinkin, että joudun siirtämään ristiäisiä. Onnekseni parannuin ja ristiäiset saatiin pidettyä. Ystäväni valmisti ristiäisiin kaikki tarjottavat niin makeasta suolaiseen ja kuvassa näkyvä valkosuklaa mustikka juustokakku sai paljon kehuja. Eikä syyttä, se olikin todella hyvää!

– Ensimmäistä kertaa koko talvena aurinko paistoi aivan uudella tavalla sisälle kotiin ja ikuistin sen tuoman valon. Poika nukkui pitkiä – 5 tunnin – päiväunia ulkona vaunuissa ja itselläni oli hyvin aikaa siivota kotona, tehdä ruokaa ja omaa aikaa todellakin riitti. Muistan kun ajattelin, että ompa ihmeellinen vauva kun se ei muuta tee kuin nuku, ei halua seurustella mun kanssa ollenkaan! Ja muistan myös sen kun mulle sanottiin, että ootas vaan, kyllä se unimäärä siitä lyhenee.

No, nyt tiedän mitä sillä tarkoitettiin.

Maaliskuu

– Sain Naistenpäivä ruusuja, tosin en mieheltä sillä olin ollut viimeiset pari päivää kuin persuksiin ammuttu karhu ja ansaitsin olla ilman tulppaaneja. Äitini kuitenkin piristi päivääni mun lempi kukilla.

– Oikeastaan vasta tässä kuussa arki kunnolla tasottui ja liikuin enemmän pojan kanssa ulkona. Kävin kuluttamassa paljon aikaa kahviloissa kavereiden kanssa ja osasin ensimmäistä kertaa hengähtää kunnolla normaalin arjen keskellä.

– Ihmeteltiin pojan kanssa toisiamme sekä pyörittelin päässäni kaikenlaisia mieltä askarruttavia juttuja. Samoja juttuja mietin edelleenkin! Odotin todella paljon kolmen kuukauden ikää ja kirjoitin siitä jopa täällä.

– Täytin vauvakirjaa minkä ehdin! Oli alkukuukausin huuruissa kirja jäänyt pienemmälle huomiolle. Ihme ja kumma, että muisti pelasti niinkin hyvin, että sain tyhjät sivut täyteen. Nyt olen lukenut kirjaa jo monta kertaa ja huokaillut perään.

– Kiersin kirpputoreja ja tein kivoja keväisiä löytöjä. Molemmat, niin farkkuhame kuin korallinpunaiset housutkin oli kuluneen kesän käytetyimmät vaatekappaleet. Ja formula oli myös todella nappi ostos. Poika leikkii sillä minkä ehtii. Istuu lattialla ja sanoo auto kädessään Brummm brummmm. Mistä ne oikein oppii nää jutut? Mieshän on tästä innoissaan! Pojassa on kuulemma tulevaisuuden Kimi Räikkönen, että niin.

– Söin aivan liikaa banaanileivoksia ja makeaa ylipäätään!

– Makuuhuone sai ripauksen kevättä uusilla tyynyillä ja peitolla.

Huhtikuu

– Sain ystävänpäivälahjaksi yhden kirjan kokoelmaan lisää – mitä en ole avannutkaan. Tässä pitäisi ehdottomasti ryhdistäytyä! Mutta kun mä vaan tykkään keräillä niitä ja kaikkea Metallicaan liittyvää ylipäätään.

– Käytiin ystävien kanssa yhteisellä brunssilla – eikä olla käyty tämän jälkeen. :D Eikä siksi, että se olisi ollut huono, vaan lähinnä siksi koska ei olla yksinkertaisesti saatu aikaiseksi. Tässäkin pitää ryhdistätyä!

– Muserruin täysin äitiyden keskellä ja pieni breikki teki ihan hyvää. Mistä oli kyse, vilkaise täältä

– Kävin moikkaamassa ihanaa ystävää Porissa.

– Aloitettiin sosemaistelut, josta kaikki ongelmat sitten alkoivatkin. Onneksi ollaan päästy jo sen yli!

– Tehtiin brunssi meille kotiin ja sikailtiin oikein kunnolla. Tätäkään ei olla tehty sen jälkeen kertaakaan!

– Päivät kului pojan kanssa kotona ja ihmetellen kaikenlaisia värikkäitä leluja. Yhdessä vaiheessa pojan lempparit olivat nuo kuvassa näkyvät pehmokuutiot, joista en ole muistanut kirjoittaa teille mitään. Nyt ne eivät ole enää niin iso juttu – tietenkään.

– Pallonaulakko löytyi neljän euron hintaan! Mistä, no Tigersista.

– Mies alkoi suunnittelemaan terassin sohvaa ja pähkäiltiin kankaiden kanssa. Loppupeleissä valitsimme vahingossa väärän kankaan ja hyvä niin, sillä se oli alkuperäistäkin kangasta parempi. Kuvia sohvasta viellä täällä, muistin virkistämiseksi. :)

Toukokuu

– Kirpputorilta löydetty pitsimekko pääsi tosi toimiin pienen muokkauksen jälkeen.

– Sukumme koki surullisia uutisia, joista kuitenkin selvisimme pelkällä säikähdyksellä – kunnes syyskuussa maailmamme taas romahti ja joutusimme sanomaan jäähyväiset. Sain jälleen kerran syyn ihmetellä sitä kuinka lyhyt ja arvaamaton elämä onkaan ja miten ohikiitäviä hetkiä saamme täällä viettää.

– Kuvasin kotia. Ihan huviksi vaan.

– Pojan mahavaivat helpottivat – hetkellisesti.

– Sähelsin parin projektin parissa appivanhempien autotallissa.

– Söin?

–  ” Mammahame ” pääsi ensimmäistä kertaa päälle sitten raskauden, eikä oikein istunut kunnolla. Liekö venynyt raskaudesta vaiko mistä. Kyllä oli lämmin!

– Poika <3

Kesäkuu

– Grillattiin ystäväpariskunnan kanssa ja tykästyin mansikan ja fetan yhdistelmään sekä ystävän raparperijuomaan – check it out!

– Ja jos sanoin kesäkuussa, etten niinkään välitä Cheekistä, mutta tuolloin iltatorilla se oli ihan ok. En olisi uskonut tätäkään päivää näkeväni, mutta Timantit on ikuisia – biisiä tuli kyllä kuunneltua. Jokin siinä vaan on. Mutta älä pelkää James Hetfield, i will always love you.

– Vietettiin Juhannusta rentoilemalla appivanhempien luona.

– Juhlittiin myös parit rippijuhlat.

– Harjoiteltiin syöttötuolissa istumista ja syömistä. Nyt jo istutaan kuin vanha tekijä, mutta syömisessä on vielä aina silloin tällöin hiottavaa. Kröhöm.

– Tein yhteistyötä Sininka korumerkin kanssa ja käytin tiuhaan persikkaisia nappikorviksia.

– Rakastuin Mathildedaliin.

– Satoi ihan sikamega paljon rakeita ja nurmikko kärsi – kova työ meinasi mennä hukkaan!

– Bruno sairasti lähestulkoon koko kesän. Amputoitu varvas tuotti paljon päänvaivaa ja kulutti lompakkoa ( hankkikaa lemmikeillenne vakuutus! ) mutta onneksi tunnelin päässä näkyy jo valoa.

—

Huhheijaa! Kaikenlaista sitä onkaan tapahtunut, nyt ainakin siltä tuntuu kun teki kuluneista kuukausista yhteenvedon. Tässä oli siis ensimmäinen puolisko, loppu tulkoon perässä, ettei tule ihan maratonpostausta.

Kuullaan taasen tyypit!