Yksitellen he lähtevät ja jättävät ikävän
Torstaina 22. joulukuuta 2016 klo.10:46 sain viestin, että pappani on nukkunut pois.
Kun juuri hetki sitten kirjoitin tämän vuoden olleen aikamoinen, en olisi koskaan ikinä osannut kuvitella joulun alkavan tällä tavalla ja vuoden sen sijaan loppuvan juuri näin.
Olin töissä kun sain viestin ja heti viestin luettuani aloin hysteerisesti itkeä. Olin pudottaa puhelimen lattialle, mutta sain pidettyä sen kuitenkin kädessäni. Käteni tärisivät ja kävelin vessaan, minne lukitsin itseni työkaverini kanssa. Romahdin vessan nurkkaan, itkin enkä saanut sanaa suustani. Hetken päästä itkun hellitettyä sain sanotuksi pappani kuolleen ja en oikein edes ymmärtänyt mitä juuri äsken isältäni tulleessa viestissä luki.
Kun sain kasattua itseni halasin kaikkia työkavereitani ja lähdin heti kotiin. Kasvoni olivat tulipunaiset itkemisestä, mieleni täysin sekaisin ja silmäni niin paisuneet sekä väsyneet, että olisin voinut vaipua siltä seisomalta tuhannen vuoden uneen. En ollut mitenkään valmis kohtaamaan asiakkaita.
Kun pääsin kotiin lähdin Brunon kanssa tunnin metsälenkille. Soitin molemmille siskoille, äidille sekä tietenkin isälle. Me kaikki itkimme. Olisin voinut kiertää metsää loputtomiin. Askeleet tuntuivat raskailta ja rintakehää puristi. Vajosin ajatuksissani lapsuuteen ja kaikkiin yhteisiin koettuihin hetkiin. Siihen kuinka nostimme yhdessä perunaa pellolta ja kuinka pappa pienenä opetti mut ajamaan traktoria, joka ei sitten lopulta päätynyt kovin hyvin, olinhan vasta viisivuotias.
Sitten mut valtasi kamala syyllisyys. Miksi en käynyt enemmän kylässä? Olenpas ollut huono lapsenlapsi.
Vaikka en kuitenkaan ole ollut yhtään huono.
En kestä sitä ajatusta, että me eletään nyt sitä aikaa kun isovanhemmat alkavat jättää meille hyvästejä. Hehän ovat olleet meidän kaikkien elämissä aina.
Tänään meidän keskuudestamme poistui viisas sielu ja mulla on todella kova ikävä.
Blogi hiljenee tällä kertaa siis todella surullisin mielin joulunviettoon. Muistakaa sanoa kaikille läheisillenne kuinka paljon te heistä välitätte. <3
__
Kuva: Pappani oli todella taitava käsistään ja pari joulua sitten teki mulle tällaisen pienen joulutähden. Se on varastossa vähän saanut osumaa, mutta on siitä huolimatta mulle todella merkityksellinen. Aina jouluisin kaivan sen esille ja nyt musta tuntuu, että se saa olla esillä pidemmän tovin.