Yölliset raivokohtaukset.
Olisin voinut kirjoitella teille tästä aiheesta jo aikaisemminkin, mutta en ole löytänyt tämän postauksen kirjoittamiseen tarpeeksi voimia, enkä etenkään sitä aikaa. Mutta nyt. Nyt näyttää siltä, että voin kirjoittaa tästä aiheesta muutaman sanasen.
Varmaan aika monelle äidille lapsen yölliset raivokohtaukset ovat aika tuttuja? Tai näin ainakin luulisi ( sillä äidin nyt vaan pitää tietää kaikki ), mutta itselleni nämä tällaiset kohtaukset eivät todellakaan olleet millään tavalla tuttuja. Muistan, miten naapurin äiti joskus talvella kertoi hänen tyttärensä yöllisistä raivokohtauksista ja ajattelin kummissani ” mitä ihmettä? toivottavasti meille ei koskaan tule näitä… ” Enkä osannut sanoa naapurin äidille muuta kuin jaksamiset ja toivottavasti pian helpottaa.
Mutta, tiedättekö mitä? Nyt poika on ruvennut saamaan näitä yöllisiä raivokohtauksia ja mun täytyy nyt myöntää, etten heti edes tajunnut niiden olevan juuri niitä kohtauksia. Poika on aina nukkunut yönsä hyvin ja viimeisen kuukauden sisällä yöt ovat olleet todella katkonaisia, juurikin näiden kohtauksien takia. Kun kohtaukset alkoivat, ajateltiin miehen kanssa yöllisen huudon olevan vaan tutin tippumista lattialle tai sitä, että poika herää kesken unien pimeässä huoneessaan yksin ja komentaa meitä paikalle itkien. Aluksi se riittikin, että kävimme vain antamassa tutin ja poistuimme paikalta, mutta nyt se ei enää riitä. Nyt itku on suorastaan hysteeristä ja sellaista aivan kuin poikaan sattuisi johonkin. Hän saattaa joko istua keskellä sänkyä tai seistä sängyssä. Kun paikalle menee ja yrittää lohduttaa ( esim. silitellä selkää tai päätä ) poika ottaa käden pois eikä pidä yhtään siitä, että häneen koskee. Jos pojan ottaa syliin, yrittää hän rimpuilla siitä pois.
Olin aluksi todella huolissani, että mistä kummasta nyt mahtaa olla kyse, sillä olin kokeillut kaikkea eikä mikään toiminut. Se on aivan kamala tunne, kun lapsi herää yöllä hysteeriseen itkuun ja lohduttamisetkaan eivät auta! Voin kertoa sen olon olevan aika syvältä – oikein sieltä jostain! Vasta vähän aika sitten ja naapurin äidin kanssa asiasta juteltuani olen ymmärtänyt, että yölliset itkukohtaukset eivät olekkaan meidän komentamista, vaan yöllisiä raivokohtauksia. Tämä tieto oli toisaalta todella suuri helpotus, sillä nyt tiedetään miehen kanssa miten meidän kuuluu asian kanssa toimia. Olemme esimerkiksi huomanneet, että kohtauksen tullessa menemme pojan huoneeseen, mutta istumme vaan hiljaa sängyn viereen, oikeastaan sanomatta sanaakaan ( ehkä pientä hyssyttelyä ) Laitamme hetkeksi valon päälle, jotta poika heräisi unestaan ja näkisi meidän olevan läsnä. Toinen keino on se, että vaan istua nökötämme sängyn vieressä pimeässä huoneessa ja odotamme kohtauksen loppuamista. Naapurin äiti antoi vinkin, että yöllisen raivokohtauksen saaneeseen lapseen olisi hyvä olla koskematta, sillä se yleensä pahentaa asiaa ja allekirjoitan tämän täysin. Ainakin meillä, jos olen kesken kohtausta koskenut poikaan, on hän alkanut huutaa kahta kauheammin – varmaankin koska on unessa ja joku yht`äkkiä nappaakin hänet syliin.
Kohtaus kestää yleensä ( ainakin meillä ) 5-10 minuuttiin n. suurinpiirtein ja kohtauksia on tullut viimeisen kuukauden sisällä melkein joka yö. Joskus on sattunut hyviä päiviä tai jopa viikkoja ilman kohtauksia, mikä on tietenkin todella ihanaa. Lähipäivinä kohtauksia on tullut myös päivisin päiväunien aikana. Nämä kohtaukset kuuluvat kuulemma juuri tähän ikävaiheeseen, kun lapsi oppii paljon uutta – niin kävelemistä ja puhumistakin. Ihan siis normaalia, mutta todella väsyttävää! Varsinkin nyt itselläni, kun pitäisi kerätä voimia synnytykseen ja tuleviin yösyöttöihin, mutta nämä on taas sellaisia juttuja joihin ei itse oikein voi vaikuttaa.
Vai voinko?
Olen meinaan ruvennut ajattelemaan, josko voisin vaikuttaa yöllisiin kohtauksiin päivän tapahtumilla? Oletteko te äidit, joiden lapset saavat tai ovat saaneet näitä kohtauksia, huomanneet päivällä tapahtuvien asioiden liittyvän jollain tavalla yöllisiin raivokohtauksiin? Kuulisin teidän tarinoitanne oikein mielelläni sekä otan kaikenlaisia vinkkejä vastaan!
Kommenttilootassa sana on vapaa!