Kuka minä olen?
Työelämästä syrjäytyminen on alkanut hyvin, jos niin voi sanoa. Toistaiseksi olen kokenut positiivisena tyypillisen, fyysisen läsnäolon vaativan työn jättämisen. Pidän syrjäytymisestä pelottavan paljon, vaikka tiedän olevani syrjäytumisen ja eristymisen pyörteessä. Psykologi oli minusta huolissaan. Vaarana on masennus ja yhteiskunnasta syrjäytyminen. Mutta minä pidän tästä. Mielialan vaihteluun vaikuttavia ärsykkeitä on nyt vähemmän.
Työssä saatu positiivinen palaute ja kehut eivät liikuta, koska välitöntä palkkiota ei ole tarjolla. En välitä työkavereiden välillä ihan hyvistäkin vitseistä. En syty puhuessa omasta elämästä ja tämän hetkisestä, turhanpäiväistä harrastuksesta. Sen sijaan väsyn henkisesti kaikesta kanssakäymisestä, koska minun täytyy esittää.
En viihdy sosiaalisissa tilanteissa,koska minulla ei ole identiteettiä. Jos on, se on rikkonainen, keskeneräinen, häilyvä. Taas minun täytyy hillitä tunteitani, taas täytyy olla joku muu. En voi olla oma itseni, koska en tiedä kuka olen. En pidä erityisen paljon mistään tai ole erityisen hyvä missään. Muiden mielestä voin olla liian itsekriittinen. Tuntuu, ettei minussa ole mitään.
Toisaalta olen äärimmäinen. Joko olen poissaoleva tai olen ”liian” jotain. Liian energinen. Liian äänekäs. Liian vihainen. Liian omissa ajatuksissa. Liian tunteellinen. Liian tunteeton. Tilojen välissä on vain tyhjyys. Tunne-elämältään tasapaksu suomalainen ei ymmärrä. Minä järkytän omana itsenäni, siksi esitän. Se on raskasta.
Olen lyhyessä ajassa saanut monia älynväläyksiä liittyen uuden uran aloittamiseen. Ideoita olisi vaikka muille jakaa. Pitäisi kirjoittaa loputkin ylös. Suuri osa on työtä, jota saa tehdä yksin, etänä ja yrittäjänä. Suurta osaa varten on hankittava vaativaakin tietotaitoa. Tai rahaa, jolla palkata tekijä. Ammatti, jota parhaillaan opiskelen, ei vastaa omia ideoitani tai auta niiden toteuttamisessa. Eikä ole kultakaivos. En osa päättää, mitä teen.
Mutta päätin sen tänään: alan taiteilijaksi. Taiteilijana saan olla oma itseni. Taiteilijana saan olla dramaattinen. Taiteilijana voin laittaa yhteiskuntaa järkyttävät ajatukset kankaalle. Toisaalta en ole koskaan harrastanut taidetta. En edes tiedä mitä teen. Joka tapauksessa, aloittelevan taiteilijan vehkeet saapuvat postissa. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Tai tuleeko tästä mitään.
Odotan, että pääsen pian kertomaan kaikesta psykologille. Mitäköhän hän tästäkin sanoo.