Pisara valoa

Irlanti on kamppaillut myrskyjen kourissa nyt useita päiviä. 

Dublin on säästynyt pahimmilta tuhoilta, mutta muun muassa Cork ja Limerick on runnottu niin, että varmasti menee pitkän aikaa ennenkuin vauriot saadaan korjattua.

Täällä on alkanut hiljalleen tottua siihen, että omillaan ollaan. Verorahoille ei saa vastinetta ja apua ei yhteiskunnalta tipu. Tästä kuitenkin sitten oma kirjoituksensa jonain päivänä, nyt haluan kaikesta huolimatta keskittyä pieniin valon pilkahduksiin.

 

Ei voinut enää muuta kuin nauraa, kun keskiviikkona lähdettiin ukkokullan kanssa töistä kotiin, ja tuuli oli niin voimakas että pysäytti meidät kuin seinään. En ole koskaan, edes täällä, kokenut moista tuulta. En kuitenkaan ole mikään ihan pienin ja siroin tyttönen, ja ukkokullallakin on harteissa aikalailla leveyttä. Silti, ei auttanut. Kun ei eteenpäin pääse niin sivuttain talon viereen kyhjöttämään. Saatettiin hiukan näyttää sekopäisiltä siinä kippurassa nauraessamme, tuulen ja vaakasateen keskellä, mutta eipä tuo ole ensimmäinen kerta kun meitä saatetaan hiukan hitaasti vilkaista 🙂

 

Eilen oli hiukan helpompi päivä, tuuli kyllä, mutta ei satanut ja aurinkokin näyttäytyi.

Oikaistiin puiston läpi bussille  sillä seurauksella,  että tuo oikoreitti otti noin vartin enemmän aikaa. Luontoäiti ei ole unohtanut mikä aika vuodesta nyt on.

 

 

Tänään taas myrskyää, mutta nyt minulla on todisteita. Kevättä kohti mennään :)