Rakkaudesta kieleen

Tänään ikävöin äidinkieltäni. Ikävöin kaunista suomenkieltä, mikä soljuu ja solisee, mistä saan käännettyä sanan kuin sanan muotoon kuin muotoon. Ikävöin kieltä jonka tunnen läpikotaisin, kieltä jota puhuessa ei tarvitse ajatella vaan sanat tulevat sydämestä. Tuota kieltä, jota kirjoittaessa ei tarvitse tarkistaa kirjoitusasua eikä tarvitse aukaista kääntäjää.

Vaikka meillä puhutaankin kotona suomea, tuntuu etten meinaa saada siitä tarpeekseni. Tunnen polttavaa ikävää puhua omaa äidinkieltäni, väitellä ja keskustella tietoisena siitä, että kaikki suustani tulevat sanat ovat oikeita ja oikeassa paikassa. Puhua tuntemattomien ihmisten kanssa kieltä jonka tunnen.

Kuulen ympärilläni koko ajan kielten virtaa. Ranskaa, saksaa, italiaa, espanjaa, englantia. Mutta suomea en kuule. Vieraan ihmisen puhumana en ole kuullut omaa kieltäni viime kesän jälkeen. Kotona toki, mutta en vieraan puhumana. 

En ole koskaan aikaisemmin osannut arvostaa kieltä. En ole tajunnut kuinka suuri voimavara se on ja kuinka hukassa ihminen on ilman omaa kieltään. Kuinka turhauttavalta voikaan tuntua kun joudut koko ajan ajattelemaan mitä sanot, tietoisena siitä ettei ääntäminen ole täydellistä ja sanatkaan ei tule aina ihan niinkuin niiden kuuluisi. Kuinka turhauttavaa on, kun ei saa sanottua niitä normaaleja heittojaan ja vitsejään, koska hetki meni jo ohi ajatellessasi mitkä sanat valitset. Kuinka turhauttavalta tuntuu huomata ettet olekaan enää se joka saa muut nauramaan, vaan se joka hieman hiljaisena seuraa vierestä. 

Tämä siis vaikka muutaman vuoden aikana englannin kieleni on harjaantunut suunnattomasti. Vaikka vietän päiväni puhuen ja kirjoittaen englantia, huomaan kivuliaasti sen jo lapsena opitun häpeän ettei saa yrittää jollei osaa. Sen häpeän minkä suurin osa suomalaisista tietää ja tunnistaa. Että mitä sitä itseään nolaamaan, tämmöinen.

Toivoisin pystyväni opettamaan jälkipolvelleni ettei haittaa vaikkei aina osaakaan, oli se mitä tahansa. Vain yrittämällä, kaatumalla ja nousemalla voi oppia, sopeutua ja osata. Ja joskus se vaatii järjettömän määrän työtä.