Kakkua, kakkua, kakkua

Olen kovasti yrittänyt järkevöittää omaa syömistäni jotta saisin muutaman kilon karsittua painosta pois. Viime viikko meni kuitenkin aivan herkuttelun puolelle sillä alkuviikosta sain Karusellikodin Lauran tekemää ihanaa kääretorttua, torstaina vuorossa oli Kakkugallerian kakkubuffet ja lauantaina vietimme äitini miehen 60-vuotispäiviä jonne leivon kaksi kakkua. Päivänsankari toivoi hyvin perinteisiä kakkuja joten tein Sacherin sekä kermakakun jonka täytteenä oli vadelma- ja mustikkamoussea.

wp_20130928_001.jpg

Kakkujen reseptit ovat sekoitus eri leivontablogeista löytyneistä ohjeista. Kakkupohjat on tehty Kinuskikissan ohjeen mukaan ja mousset ovat Hellapoliisin käsialaa. Tein vain yhden ”annoksen” tuota moussea jonka jaoin kahteen eri kulhoon ja toiseen lisäsin mustikkaa ja toiseen vadelmaa, se riitti varsin hyvin tuollaiseen 26cm kakkuun. Seuraavalla kerralla aion myös käyttää vähän vähemmän liivatetta, luulen että 4-5 lehteä riittää hyvin. Sacherin pohjan tein myös tuon saman sokerikakkupohjan reseptillä mutta lisäsin muutaman lusikallisen kaakaojauhetta. Täytin kakun aprikoosihillolla ja kermavaahdolla ja suklaaganache löytyi Martha Stewartin sivuilta (jätin suolan pois). Kakun koristeena on pihlajanmarjoja jotka sokeroin jotta ne näyttäisivät pakkasen huurtamilta. Erityisesti tuon Sacherkakun ulkonäköön olen todella tyytyväinen mutta noita kermapursotuksia pitää kyllä vielä harjoitella, se ei ole ollenkaan niin helppoa kuin mitä voisi luulla. Onpahan ainakin hyvä syy leipoa 😉

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä

Tuuletusta ja puolukan poimintaa

Kaiken tapahtuneen keskellä olen huomannut saaneeni uuden ihanan ystävän. Yhteydenpitomme alkoi sähköpostin välityksellä vertaistuen merkeissä sillä lapsiemme kuoleman välissä ei ole kuin vajaa kuukausi. Huomasimme kuitenkin pian että meillä on paljon muutakin yhteistä ja kun ensimmäisen kerran tapasimme tuntui heti siltä kun olisimme tunteneet toisemme jo pidemmän aikaa. On todella rentouttavaa jutella samaa kokeneen kanssa sillä hän ei sääli eikä tuomitse ja voimme yhdessä nauraa kaiken maailman hassuille ajatuksille mitä päässää välillä liikkuu. Eilen meillä oli jälleen treffit ja kävimme yhdessä puolukassa. Marjasaalis jäi ikävä kyllä odotettua pienemmäksi mutta aivot pääsi taas todellakin tuulettumaan ja tuon rakkaan miesparan ei tarvitse olla vastaanottamassa kaikkia minun höpinöitäni. En usko että vertaistukiryhmät olisivat minun juttuni mutta yksi vertaistukiystävä on kyllä kultaakin kalliimpaa, kiitos että olet olemassa <3

 

 

 

Suhteet Oma elämä