Niin se uusi vuosi vain on pyörähtänyt käyntiin. Jotenkin tuntuu helpottavalta että vuosi 2013 lopultakin on ohi. Vuosi oli kovin ristiriitainen. Ensimmäiset puoli vuotta oli elämäni parasta aikaa, vauvan odotus on jotain niin ainutlaatuista etten osaa sitä edes sanoiksi pukea. Muutamassa tunnissa tämä onnellinen odotus kuitenkin muuttui elämää suuremmaksi suruksi kun esikoisemme täysin odottamatta menehtyi muutama kuukausi ennen laskettua aikaa. Ristiäisen sijasta pitikin järjestää hautajaiset ja tehdä se jota kenenkään vanhemman ei pitäisi koskaan kokea, oman lapsensa hautaan saattaminen.

Lapsemme kuolemasta tuli viime viikolla kuluneeksi puoli vuotta. Hassua miten voi samaan aikaan tuntua siltä että aika on kulunut kovin nopeasti mutta samalla hitaasti. Varsinkin töihin paluun jälkeen arki on huomaamatta sujahtanut samoihin uomiin kuin mitä se ennenkin oli, kahden aikuisen ja yhden kissan miniperheenä. Suru ja kaipuu on edelleen läsnä ja pikkuisemme on mielessä joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa enkä enää samalla tavalla surkuttele omaa kohtaloani sillä elämässäni on myös todella paljon hyvää josta saan olla kiitollinen joka päivä. Count your blessings, siinä ajatus jonka yritän pitää mielessä myös huonoina hetkinä.