Parasta mitä vuorella voi kuunnella
Erälokin tämän viikon jaksossa puhumme retkimentaliteetista ja siitä, että välillä matkalla ja vaelluksella on ihan kamalaa. Niin kamalaa että tekee mieli polttaa reppu ja heittää se suolle ja sitten liftata lähimpään pubiin. Kun kamat on viidettä päivää putkeen märät ja on reisiin asti kurassa, on vitsit noin yleisesti aika vähissä. Onneksi vuosien varrella on tullut keksittyä erilaisia keinoja tsempata heikolla hetkellä, ja täydellinen soittolista on keinoista ehkä jopa paras. Vuosien ajan olen valikoinut Spotifyn soittolistoista pari ja siirtänyt ne offline-tilaan, jotta niitä voi kuunnella vaikka puhelin olisikin lentokonetilassa ja siten säästäisi akkua. Koska olen kuunnellut samaa listaa jo useamman vuoden, on moniin kappaleista ehtinyt kiintyä jo melko lailla ja nyt niistä tulee ensisijaisesti mieleen ne kaikki kerrat kun on aikaisemminkin kiivennyt mahdottomalta tuntuvan ylämäen ylös. Ja se jos mikä tsemppaa! Itse soittolista löytyy täältä, mutta tässä tarinoita muutaman tärkeimmän kappaleen taustoilta.
Kuuntelin tätä elokuussa 2015 ensimmäisellä vaelluksellani. Viimeisenä päivänä veto oli vähissä, ja olin tarponut jo kaatosateessa ensin mäennyppylää ylös ja sitten alas. Päivä alkoi olla jo loppusuoralla kun soittolistalta tuli tämä, ja samalla tajusin että päivän viimeinen nousu – ja samalla koko vaellukseni viimeinen huippu ja sinne vievät pitkospuut ovat edessä. Väsymyksestä huolimatta, tai ehkä juuri siksi purskahdin ensin itkuun ja sitten nauruun, ja kiipesin viimeisillä voimilla huipulle ylös. Aina ennen jyrkkää nousua soitan tämän ja ajattelen että minuahan ette kukista.
Teagan and Sara, The Lonely Island- EVERYTHING IS AWESOME!!!
Toukokuussa 2015 olin kävelemässä Camino de Santiagolla Espanjan halki. Vaikka reitti itsessään on melko helppo, oli silloinkin välillä uupuneita hetkiä. Kävelin pari päivää amerikkalaisen tytön kanssa yhdessä ja hän vinkkasi tämän timanttisen kappaleen. Yhteisinä päivinä kävelimme yhdessä ja lauloimme tätä ääneen. Aina edelleenkin kun kyseinen kappale tulee vastaan, alkaa hymyilyttää ja naurattaa ja muistelen aina sitä tyttöä. Ja mahdollisuuksien mukaan laulan mukana.
Helmikuussa 2017 suuntasin Pohjos-Norjaan Altaan ”tekemään gradua”. Eli retkeilin päivät ja litteroin haastatteluja iltaisin. Altasta pääsee näppärästi retkeilemään vuonoille ja vuorille ihan jalkaisinkin ja usein päivisin olin lumenpeittämillä kallioilla ainoita kulkijoita. Kuuntelin Frozenista tuttua kappaletta ja kuvittelin itseni oman elämäni Elsaksi. Lumi pöllysi ja artkinen merituuli pörrötti hiuksia kun kiipesin ylemmäs ja ylemmäs näkemään koko vuonot. Illalla taivaalla tanssi vihreät valot ja kiskoin kaikki omistamani vaatteet päälle ja juoksin ulos. Otsalampun valossa kompuroin lumessa kalliolle ja makaamaan selälläni lumikinokseen katsomaan revontulia. Elsa oli onnellinen.
Kesällä 2017 kävelin Pohjois-Englannissa, ja olosuhteet olivat kauniisti sanottuna haastavat. Yhtenä päivänä matkaa oli jäljellä vielä hyvä tovi ja olin jo täysin ryytynyt. Vettä satoi kaatamalla niin että polku oli jo ajat sitten muuttunut joeksi. Heinikkoista vettä virtasi jo vaelluskenkiin nilkoista sisään. Sitten kuulin tämän ja ensin purskahdin väsymyksestä ja uupumuksesta itkuun, ja sitten tilanteen absurdiudesta johtuen nauruun. Kyyneleet virtasi kun jatkoin ylämäessä kahlaamista, mutta tunteenpurkauksesta sai hyvin energiaa selvitä kotiin asti.
