Paras matkani
Kaikista vuosien varrella tehdyistä matkoista kaksi on jäänyt aktiivisesti mieleen. Toinen oli pitkä ja toinen lyhyt. Toinen oli yksi iso emotionaalinen vuoristorata ja toinen kaikessa lyhykäisyydessään melkeinpä pelkkää ilotulitusta. Toinen oli kaukana, maapallon toisella puolella, ja toinen ihan täällä lähellä. Tämä olkoon meikkiksen osallistuminen Trendin matkahaasteeseen.
Se iso matka, se matka joka todellisuudessa kesti vuoden, mutta jota elettiin puoli vuotta ennen matkaa ja eletään nyt vieläkin puolitoista vuotta matkan jälkeen. Aluksi monen mutkan kautta oli tarkoitus lähteä Yhdysvaltoihin vaihtoon puoleksi vuodeksi kaupunkiin jossa kirkkojen ja pikaruokaloiden yhteenlaskettu määrä luultavasti ylittää asukkaiden määrän. Harvinaisen vakaumuksellisessa koulussa oli normaalia istuutua tuntemattoman viereen pöydässä ja kysyä uskonnollista kantaa. Helsingin anonymiteettiin ja yliopiston väljyyteen tottuneelle pieni ja tiivis yhteisö kaikkine läksyineen oli iso muutos, ja monesti tulikin mietittyä että mitähän tuli tehtyä. Sitten päätin jäädä samaan paikkaan toiseksikin lukukaudeksi. Ja vielä kesäksikin töihin. Ja koko vuosi tuntui yhdeltä isolta matkalta, jolla ei ole velvollisuuksia (paitsi ne iänikuiset esseet ja lopputentit), ja maailma oli niin, niin avoin. Loman alkaessa ja luentosalin ovien sulkeutuessa meiti oli jo matkalla lentokentälle. Oli mieletöntä ostaa lippu, istua nousevassa koneessa ja kohta tuntea uuden rannikon suolainen merituuli. Tavata uusia ihmisiä, rakastua ja vihata, pelätäkin vähän. Istua rannoilla yksin ja pohdiskella. Ja lopulta palata kuukauden loman jälkeen taas tuttuun ja turvalliseen. Viettää koko kesä ystävien kanssa takapihalla syöden jäätelöä. Ja tottua sanomaan bless you kun joku, kuka tahansa, aivastaa.
Oli mieletöntä tuntea pärjäävänsä ihan missä vain, uuteen alkuun pääsee aina. Oli helppoa olla kerrankin, edes hetkellisesti se henkilö, joka aina mielikuvissaan on. ”Mieti että sähän voit kerrankin olla just se joka haluat olla. Voit olla se siisti tyyppi joka ei pelkää mitään ja jonka kavereita kaikki haluaa olla”, sanottiin kun lähdin. Ja vaikka sainkin olla uusi ja paranneltu versio itsestäni, niin loppupeleissä olin (ja olen) edelleen se tyttö joka otti koulun vähän liian vakavasti, ihastui niihin poikiin joissa muut eivät nähneet potentiaalia, ja joka rakasti ranskalaisia (siis niitä perunoita, ei niitä ihmisiä).
Maailman paras matka, jolta tuliaisina on edelleen kevyt jenkkiaksentti, rutkasti ystäviä, tatuointi, simpukankuoria ikkunalaudalla ja loputtomasti sivuja matkapäiväkirjassa. Maailman paras vuosi josta en antaisi pois mitään.
mauista mää nautin
Amerikka-tärppini: Seattle, Portland, Maui ja New Orleans. Sori New York, mutta et edes pääse listalle vaikka ootkin aika siisti.
***
Entä se ihan pieni matka? Viime syksynä pakattiin hyvän ystävän kanssa auto ja ajettiin Orivedelle Reikäreuna-leffafestareille. Kikateltiin paljussa, katsottiin elokuvia ja nautittiin vielä lämpimistä kesäilloista. Seuraavana iltana ajettiin Tampereelle. Syötiin hyvin (2H+K), juotiin olutta (Cafe Europa) ja tanssittiin. Kissamieheenkin törmäsin juuri tuona viikonloppuna. Nukuttiin (DreamHostel), ja seuraavana aamuna istuttiin brunssilla (Valo) tolkuttoman pitkään syömässä leipäjuustoa. Sitten ajettiin kotiin ja nukuin päiväunet.
Että mikä tässä nyt oli niin kummallista? No se, että olin juuri muuttanut takaisin Suomeen, tunnelma oli vielä kuuman kesäinen, oli sopivasti hupsuja leffafestarityyppejä ja oli hyvä ystävä. Oli hyvää ruokaa ja tapasin kivan tyypinkin (Kissamies), jonka ensimmäisessä tekstiviestissä luki meow. (reisillehän se lopulta meni, mutta ei puututa nyt siihen) Olin juuri aloittanut ihanassa työpaikassa, muuttanut takaisin kotiin, ja kaikki tuntui vielä ihanan tuoreelta. Oli niin toiveikas olo, ja tuntui että kaikki on mahdollista. Tuntui jotenkin tosi hienolta olla siinä ja juuri silloin.
myös paljussa oli siistiä
***
Onko näillä nyt mitään yhteistä? Molempiin kuuluu seikkailua ja tunne siitä, että maailma on avoin. Ja ruokaa. Ei se matkakohde vaan se mitä sillä matkalla syödään!