Parhaaseen parsa-aikaan

Kroatian ja Slovenian rajalla Domovarin asemalla seisotaan pitkään, tuskastuttavan pitkään. Ikkunoista puhaltaa viileä tuuli, ja ensimmäistä kertaa junassa tuntuu miellyttävältä. Innokkaalta tuntuva hytin toisella puolella istuva saksalainen pariskuntakin katselee laiskan raukeasti ikkunasta ulos eikä kiinnitä huomiota kroatiaksi tulevaan kovaäänisestä kaikuvaan kuulutukseen. Kroatialaiset passintarkastajat tutkivat passia pitkään ja katsovat puupenkkien alle huolella. Hetkeä myöhemmin slovakialaiset tarkastajat tulevat ja tarkastavat passit hymyillen ja naureskellen. Nyt mennään kohti uutta maata. 

Juna seuraa koko ajan samaa syvän turkoosia laiskasti virtaavaa leveää jokea. Kiskojen molemmilla puolilla kohoaa korkeat ja jyrkät, lähes pilviin asti ulottuvat ja puiden kuorruttamat vuoret. Juna kohoaa vuoristossa korkeammalle ja korkeammalle, ja puut vuorilla kasvavat sitä mukaa korkeammiksi ja korkeammiksi. On kuin joku olisi kaivanut vuorien väliin juuri sopivan junanmentävän kolon. Trebouljen asema on vuorien keskellä suojassa muulta maailmalta. Tai sitten se on eristyksissä, on vaikea tietää. 

Kun saavun Ljubljanaan, on kaupungissa paras parsa-aika. Parsaa on kaikkialla ja siitäkös minä pidän. Istun laitakaupungin basaarissa syömässä parsa-hodaria (kyllä) hipstereiden keskellä. Kaikilla on rastat tai vähintäänkin paksusankaiset silmälasit. Niiden lapsillakin on paksusankaiset silmälasit. Vaikka sulaudunkin omien paksusankaisten silmälasieni ja raitapaitani kanssa joukkoon hyvin, on tänään jostain syystä yksinäinen olo. Johtuu ehkä siitä että kaikki ovat jossain ja minä olen täällä. Graffitien, vihaisen kaupungin ja käsittämättömän kielen keskellä. Vaikkakin parsaa lautasella.

Alkukankeuksista ja loputtomasta sateesta huolimatta seuraavana päivänä tuntuu toiveikkaalta. Ljubljanan linnan muurilta näkee koko kaupungin ylle ja ennen kaikkea kuulee. Kaduilla on kuumaa, mutta täällä ylhäällä. Täällä tuuli on lempeä ja auringonvalo, no se saa kaiken näyttämään vähän kauniimmalta ja pehmeämmältä. 

Ison kahvin jälkeen kaikki tuntuu vähän helpommalta. Kunnes ensimmäistä kertaa matkustaminen tuntuu raskaalta ja työläältä.