Minä ja Reykjavik

Voi Reykjavik. Tämä pikkuinen kaunis kaupunki on samaan aikaan makea ja suolainen. Täällä talot ovat kaikki värikkäitä ja vierekkäin ovat punainen, keltainen ja sininen ja sitten taas punainen. Tuulee mereltä eikä pipo ole yhtään liioittelua. Taloissa on noin kolme kerrosta, jotta kaukana olevat vuoret lumihuippuineen näkyisivät. Joka kulmalta vilahtaa piiloon kissa. Itse kaupunki on pieni. Sellainen jossa tuttuihin ihmisiin ja paikkoihin törmää usein. Sekä hyvässä että pahassa. Voisin helposti kuvitella itseni tänne. Kirjoitan muistivihkon sivut täyteen ja leikittelen ajatuksella että pakkaisin laukut ja muuttaisin Islantiin.

Kaikilla on joko villa- tai ruutupaita. Kaikilla miehillä on parta. Joka kulmalla on kahvila. Salaa toivon että kahvilan komea mies olisi huomenna samassa bussissa ja matkustaisimme yhdessä ja pussaisimme jossain jäätikön reunalla. Niin ei tietenkään käy mutta aina voi haaveilla.

Sää vaihtuu noin minuutin välein. Välillä tuulee luihin ja ytimiin saakka. Kaikki muu voi muuttua mutta tuuli on ikuista.

Sitten hipstereiden kansoittaman ravintolan alakerrasta putkahtaa ulos joukko mummoja ja vaareja jotka nyökyttelevät dubstepin tahtiin. Kokonainen perhe maalaa tiiliseinään graffitia. Lauantai-iltana joko kaupunki juhlii. Ihan vaan koska on lauantai. Nukahdan lopulta jumputukseen.

Jokaisessa kadunkulmassa on jotain mitä toisesta suunnasta katsoessa ei näe. Tuntia myöhemmin olen edelleen matkalla syömään, sillä jokaisesta kadunkulmasta löydän jotain uutta tutkittavaa.

Keskustan ulkopuolella on niemi jonka kärjessä on pikkuisella saarella majakka. Saarelle ei pääse lintujen pesinnän takia, mutta rannalta näkee ja haistaa ja ennen kaikkea kuulee meren. Rantahiekka on mustempaa kuin mikään.

Niin voi käydä vain kun matkustaa yksin. Niin että sattumalta alkaa jutella jonkun kanssa. Sitten keskustelu jatkuu ja jatkuu eikä kumpikaan kysy toisen nimeä. Kysytään vain että mistä olet tulossa ja oletko matkalla johonkin. Minä olen matkalla vielä vaikka mihin. Kunhan saan vain matkasta otteen. Olen unohtanut minkälaista on olla matkalla. Olen unohtanut minkälaista on olla pitkällä matkalla joka välillä pysähtyy ja jatkuu sitten taas. On alettava harjoitella.

***

Nukuin: KEX Hostel / Reykjavik Downtown HostelSöin: Tiu Dropar / Laundromat / Bunk Bar / Prikid / Babalu / Stofan Cafe / IDA