Mitä matka Islantiin ei ratkaisisi
Ensimmäisenä päivänä bussit on peruttu. Etelässä tuulee liikaa ja tie on poikki. Sellaista se on. Välillä lunta tulee niin että kaikki käpertyvät villapaitoihinsa ja välillä taas on niin täydellisen kaunista etten kestä. Puran repun ja vietän päivän Reykjavikissa. Minä ja kaupungin kissat kävellään kaduilla puhaltavassa tuulessa. Välillä Islanti päättää matkasuunnitelmat minun puolesta. Lopulta seuraavana päivänä pääsen Skogariin ja siellä tuulee enemmän kuin missään ikinä. Minä olen järjestänyt matkan Islantiin kahdesta syystä; tehdäkseni gradua ja päästääkseni irti vuodesta 2016. Viime matkalla Islannissa tunsin itseni vapaammaksi kuin koskaan. Tuntui että voin tehdä ihan mitä vaan, ja samaa jahtaan tälläkin matkalla. Ei ole ongelmaa jota matka Islantiin ei ratkaisisi.
Skogarista matkaan ensimmäisenä aamuna yhdelle Islannin vanhimmista uima-altaista. Se on vuonossa pienen vaelluksen päässä ja kuuleman mukaan vain harvat tietävät siitä. Kiipeän kivikossa ja hyppään jokien yli, onneksi on kunnon vermeet päällä. Vuonossa piilossa on pikkuruinen valkoinen rakennus ja pieni uima-allas. Yllättävän lämpimästä vedestä huolimatta kukaan ei ole uimassa. En ui minäkään, mutta haluaisin kovasti. Altaan takana nousee mäki jonka takaa pilkottaa joki ja vesiputous. Heti kun pääsen paikalle, alkaa raekuuro. Tietysti.
Koko ajan tuulee. En tiedä miten on mahdollista että tuuli puhaltaa kaikista ilmansuunnista samaan aikaan. Salaiselle vesiputoukselle ei tuoreessa lumessa ole kävellyt vielä kukaan, kaikki on täydellisen koskematonta. Tien varressa on hevosia jotka ottavat rapsutukset ilolla vastaan. Minä haisen sen jälkeen loppupäivän hevoselta ja kurkkua kutittaa, mutta ei harmita. Rantakukkulalla tuntuu kuin seisoisi maailman reunalla ja meri jatkuisi loputtomiin. Pimeällä taivaalla näkyy Víkissä enemmän tähtiä kuin ikinä missään. Majakan pihassa on illalla pimeää eikä kylien valoja juuri näy. Atlantin aallot kuuluvat kaukana alempana. Vuosi vaihtuu revontulien alla.
Seuraavana aamuna koko kylä nukkuu. Kaduilla näkyy rakettien jälkiä ja minä päätän kiivetä kylän yli katsovalle vuorella. Kello 11 olen melkein huipulla ja katson vuoden ensimmäistä auringonnousua. Aurinko nousee rantakallion takaa ja valaisee koko sen lumisen vuoren jolla seison ja otan uuden vuoden vastaan. Kiitos edellisestä ja tervetuloa, totean auringolle. Lämpimässä villapaidassa on hyvä olla. Kiipeän vielä korkeammalle, huipun toiselle puolelle mistä aukeaa laaja tasanne täynnä kivenlohkareita. Huipulla tuuli yltyy entisestään ja nojaan tuuleen huutaen ääneen kaiken sen mitä alkaneelta vuodelta toivon. Kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Inspiraatiota ja kykyä innostua. Rohkeutta luottaa ja päästää ihmisiä lähelle. Että se pirun gradu olisi viimein tehty. Silloin tuntuu viimein täysin vapaalta. Siltä että voin tehdä mitä vaan ja edellisen vuoden painolasti on huudettu tuuleen eikä sitä enää ole. Vuosi 2016 tapahtumineen ei määritä minua. Sellaista ongelmaa ei ole, jota matka Islantiin ei ratkaisisi.
On hyvä hetki lähteä laskeutumaan jyrkkää rinnettä alas. Kun olen takaisin kylässä, alkaa taas lumisade, mutta tällä kertaa se ei haittaa yhtään. Satakoon saatana, kyllä minä tähän silti pystyn.
*
How: I flew from Helsinki to Reykjavik and stayed in Reykjavik, close to Skógar and in Vík. Renting a car is definitely recommended, but public transportation works surprisingly well – buses are on time (if weather permits), you can pay with card and the long distance buses have wifi onboard. Iceland is expensive, I’m not going to lie. But you can still do a bunch of cool thigns if you plan ahead. Between Christmas and NYE everything is packed, so book well in advance. Wind in Iceland is constant, so focus on windproof layers and warm clothing!