tuulta päin

2.3.2015 cady

Asioita jotka haluaisin sanoa Susanna Koskelle

Hei Susanna,

Kerroit juuri toimituksen blogin vaalihaastattelussa ettet miellä itseäsi feministiksi. Kannatat silti sukupuolten tasa-arvoa, mutta feministi et ole. Se tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi ja sitten taas surulliseksi.

Jos unohtaisimme feminismin terminä ja puhuisimme sen sijaan nimettömästä aatteesta joka pyrkii turvaamaan tasa-arvoisen kohtelun eri lähtökohdista tuleville, olisitko sen puolesta vai vastaan?

Sinulle ja monelle muullekin ongelma näyttää ennen kaikkea olevan feminismin historia aatteena joka on ennen kaikkea edistänyt naisten asemaa. Monilla elämän osa-alueilla naisten asema etenkin Suomessa on parempi kuin ennen, mutta se ei tarkoita että feminismin työ olisi tehty. Tämä maailma kun ei ole valmis.

Feminismi ei nimittäin aja sinun etujasi vain koska olet nainen. Se ajaa sinun etujasi myös koska olet korkeasti koulutettu, eurooppalainen, vaaleaihoinen ja voimakastahtoinen nainen pienehköstä suomalaisesta kaupungista. Koska kukaan meistä ei ole pelkästään sukupuolensa edustaja.

Feminismi nimittäin on meidän kaikkien asialla, jotta meillä kaikilla olisi tasa-arvoiset oikeudet sukupuolesta, ihonväristä, kansalaisuudesta, uskonnollisesta vakaumuksesta ja koulutustaustasta huolimatta. Hyväntahtoisuudestaan huolimatta feminismi on kaukana Jeesuksen kaltaisesta laupeudesta. Feministit nimittäin ovat ihan helvetin paljon vihaisempia kuin Jeesus. Feministien meuhkauksesta voi sanoa mitä tahansa, mutta feminismistä täytyy meuhkata, koska muuten unohdamme nopeasti kuinka paljon sille on tässä maailmassa vielä tarvetta.

Sanot päässeesi kokoomusnuorten puheenjohtajaksi, eikä sukupuolellasi ollut siinä mitään osaa eikä arpaa. Se on ihan helvetin hyvä se. Siitä ei kuitenkaan ole kovin kauan kun naisen päätyminen vastaavaan tehtävään olisi ollut ennenkuulumatonta. Toivottavasti ymmärrät itsekin minkälainen uranuurtaja olet. Toivottavasti sinä olet päätöksissäsi aikaisempia sukupolvia tasa-puolisempi etkä tee valintoja vain pölyttyneiden mielikuvien perusteella. Toivottavasti ymmärrät itsekin kuinka monelle miehelle ja naiselle olet esikuva ja todiste siitä että tässä yhteiskunnassa 30-vuotias nainen voi olla kaupunginvaltuutettu ja Kokoomusnuorten puheenjohtaja. Se on ihan helvetin hyvin saavutettu ja toivottavasti muistat sen.

Jos todella koet ettei feminismillä ole mitään tarjottavaa sinulle, tai sinulla feminismille, niin on toki hyväksyttävää kieltää olevansa feministi. Se on harmillista, mutta hyväksyttävää. Mutta älä sanoudu irti feminismistä siksi että se mielestäsi vain tarjoaa erityiskohtelua naisille apupyörien avulla.

Iltalukemiseksi ja -katsomiseksi suosittelen Susanna sinulle muun muassa näitä:

Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan

Missrepresentation (löytyy kokonaisuudessaan Netflixistä)

Mitä te haluaisitte lisätä Susanna Kosken lukulistalle?

Avainsanat: #vaalikenkä, ajattelen siis olen, feminismi, kirje

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

1.3.2015 cady

Urheilua ranskalaisittain

Minä en ole millään tapaa urheilullinen. Useammin kuin kerran vuosien aikana on seuralainen revennyt nauruun kun kerron olevani menossa salille tai aikovani urheilla. Koska minähän en vaikuta yhtään urheilulliselta, right? Aion tulkita sen niin että pää on liian pilvissä ja olen liian kiinnostunut kulttuurista voidakseni uhrata vaivaista aikaani jumppatunteihin. Todellisuudessa olen vaan paljon kiinnostuneempi kirjoista, Netflixistä, kulttuuririennoista ja juustosta kuin Elixian tai minkään muunkaan instanssin jumppatarjonnasta.

Välillä sitä kuitenkin miettii että pitäsköhä sitä nyt kuitenki. Kokeiltu on jumpat, lenkit ja joogat (yök). Viime vuosina burleski on ollut ainoa minne olen mennyt innokkaasti, kaikki muu on ollut enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Kunnes keksin äänikirjat ja tajusin että kirjoja kuuntelemalla unohdin urheilevani koska keskityin kirjaan. Kun Wild-kirjan Sheryl kulki Amerikan halki, kiroilin minä juoksumatolla ja haaveilin road tripistä Yhdysvaltojen länsirannikolla (rahoitus, missä olet?). Kun Bill Bryson The Lost Continentissa ajoi halki pienten keskilännen kaupunkien, kyykkäsin ja nostelin painoja kuin viimeistä päivää ja ajattelin kuinka monet kirjan pystyyn kuolleista pikkukaupungeista kuulostivat niin tutuilta. Kun Serialissa tutkitaan Baltimoren murhamysteeriä minä poljen huomaamattani kuntopyörällä puoli tuntia.

Huomaan tässä olevan jotain hyvin ranskalaista. Kun me suomalaiset mennään salille, hikoillaan ja puhistaan koska urheilla on pakko, tulee ranskalainen salille tunnelmoimaan. Kun suomalainen stressaa ja hokee eikipuueihyötyy, hölkkää ranskalainen muutaman minuutin huulet punattuina ja poistuu sitten tyytyväisenä paikalta. En ole ihan varma mihin tässä suomalaisen ja ranskalaisen urheilijan jatkumolla sijoitun, mutta ehkä olen sittenkin ranskalaisempi kuin olen kuvitellut. Ainakin olen onnistunut lopettamaan urheilusta stressaamisen ja assosioimaan siihen ensisijaisesti positiivisia asioita.

Nyt huomaan odottavani salille pääsyä lähes yhtä paljon kuin sipsien syömistä. Odotan salille pääsyä toki urheilusta irtoavien endorfiinien takia, mutta ennen kaikkea koska kirjoja kuunnellessani rauhoitun paremmin kuin missään. Kahden tunnin ajan keskityn johonkin hian muuhun kuin itseeni ja omiin ongelmiini. Kisahallin salista on tullut meditaation paikka, jossa vietän aikaa kuuntelemalla tarinoita maapallon toiselta puolelta. Menen salille usein vihaisena, stressaantuneena tai väsyneenä, mutta lähden joka kerta onnellisena, rentoutuneena ja rauhoittuneena.

Huono puoli vaan on se että nyt on pakko ostaa vanha ja kuppainen auto ja ajaa Pohjois-Amerikan halki.

PS. Samalla salilla käyvästä kuumasta miehestä tuli juuri match Tinderissä – uhka vai mahdollisuus?

Äänikirjoja voi Suomessa kuunnella mm Audiobooksin kautta.

Avainsanat: ajattelen siis olen, kirjahylly täyttyy, Tinder

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli