Feminismistä on taas puhuttu ja Emma Watsonin ihanuutta hehkutettu. Siitäkin huolimatta että kaikki tarpeellinen on tullut sanottua jo esim. Emmin toimesta täällä niin pakko tähänkin soppaan on silti iskeä vielä se oma lusikka. 

Ensin kaikki ottaa nyt mukavan asennon ja jos Emman puhetta ei ole vielä tullut kuunneltua niin se klikataan auki tästä näin. 

//www.youtube.com/embed/p-iFl4qhBsE

Hyvä, nyt on katsottu.

Sinänsä tuntuu tyhmältä jankata näitä perusjuttuja, koska kyllähän jokaisen pitäisi jo tässä vaiheessa ymmärtää että mistä feminismissä on kyse. Meillä kotona feminismi näkyi siten että isi, äiti, tyttäret ja pojat, kaikki tekivät kotitöitä tasapuolisesti. Että kaikkia kannustettiin koulussa ja harrastuksissa tekemään parhaansa, oli se mitä tahansa. Joten sinänsä koko keskustelu on omasta mielestäni aika absurdia, sillä sukupuolten tasa-arvo tuntuu itselle niin itsestäänselvältä. Mutta kaikkien kohdallahan se ei tietysti näin ole, ja sallittakoon kaikille heidän typerät mielipiteensä. Useimmiten keskustelu taitaakin näissä typerissä mielipiteissä kaventua siihen, että miehiltä halutaan oikeudet pois, feministit vihaavat miehiä ja että tasa-arvoisessa Suomessa feminismillä ei ole sijaa. 

Mutta väännetään nyt vielä kerran rautalangasta. Kyse ei ole siitä että naisten pitäisi saada enemmän kuin miesten. Tai että naisten pitäisi nyt saada enemmän kuin miesten koska taannoin tilanne oli toisinpäin. Että miehiltä haluttaisiin jotain pois jotta naisilla olisi mukavampaa. Kyse on siitä että sukupuolet olisivat tasa-arvoisia ja lähtisivät samalta viivalta. On ihan ymmärrettävää että joistain miehistä tuntuu että feminismi on hyökkäys miehiä kohtaan, ja tunne sinällään on varmasti oikeutettu. Sillä nyt vaan ei ole mitään tekemistä feminismin tavoitteiden kanssa. 

Se, minkä kanssa sillä sen sijaan on tekemistä, on se miten feminismistä puhutaan. Kun feminismi-keskustelua seuraa sivusta, on edelleen helppo saada käsitys että kyseessä on joukko höyrypäisiä naisia jotka vihaavat miehiä ja tekevät kaikkensa ollakseen mahdollisimman vaikeita ja määrittelevät sen mitä feminismi on ja kuka on hyvä feministi. Mutta ne ovat vain se joukko joka ääneen päästetään, ja varsinkin median kannalta äänekkäät ja räiskyvät persoonat nyt on paljon jännittävämpiä kuin se tutkija joka yrittää purkaa feminismin käsitettä sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Ongelma taitaakin siis olla se, että feminismi-keskustelua ovat varsinkin aiemmin hallinneet ne puristit jotka ovat määritelleet sen, millainen on hyvä feministi. Kun jokin aate on itselle ehdottoman tärkeä, tulee helposti ajateltua että tuo ei ole tarpeeksi hyvä kun se ajelee säärikarvansa. Se haluaa kotiäidiksi ja käyttää mekkoja. Hölmöä, mutta aika luonnollista.

Sen sijaan pitäisi muistaa että feministeissä on kaiken näköisiä, kokoisia ja kuuloisia miehiä ja naisia. Lähtökohtaisesti feministit eivät vihaa miehiä, vaikka moni saattaakin vihata. Niin minäkin vihaan välillä, mutta vihaan naisia yhtä tasa-arvoisesti. Feminismi ei katso sukupuoleen, ikään, kokoon, hiusten väriin tai maantieteelliseen sijaintiin. Parhaimmillaan feminismi ei koskisikaan vain sukupuolten tasa-arvoja, vaan myös uskontojen, etnisten taustojen, polittisten kantojen ja vaikka musiikkimakujen tasa-arvoja. Koska feminismi on aate joka ajaa meidän kaikkien etua. Koska feminismi on meille kaikille. 

Ja vaikka Suomi onkin usein todettu yhdeksi maailman tasa-arvoisimmista maista, ei se tarkoita etteä feminismi olisi toteuttanut tehtävänsä täällä. On totta, että sukupuolien tasa-arvo on edennyt Suomessakin paljon, mutta työtä on silti vielä paljon tehtävänä. Esimerkiksi jotta minua ei tytöteltäisi kokouksessa ja jotta avioerotilanteissa miehet voisivat saada lastensa huoltajuuden yhtä todennäköisesti kuin lasten äiti. Mutta ennen kaikkea feminismillä on tehtävää maissa ja kulttuureissa joissa tilanne on vielä epätasa-arvoisempi. Niissä maissa, joissa naista kohdellaan kuin omaisuutta jolla ei ole itsemääräämisoikeutta. Mutta jotta me voitaisi ymmärtää globaalilla tasolla tasa-arvo-ongelmia, on samat ongelmat ensin nähtävä lähellä. On meinaan paljon helpompi ymmärtää miksi feminismiä tarvitaan Afrikan maissa kun ensin ymmärtää miksi sitä tarvitaan täällä. Sillä usein asiat pitää ensin tuoda lähelle omaan elämään, melkein iholle asti, jotta samat asiat voisi nähdä kaukana jonkun muun elämään vaikuttavina tekijöinä. Ja (myös) siksi feminismiä tarvitaan myös Suomessa. Koska feminismi nyt vaan on meidän kaikkien juttu. 

Tai no, peruutetaan vähän. Kaikki eivät halua olla feministejä koska eivät usko siihen että miehiä ja naisia koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet, ja sekin mielipide täytyy sallia. Helvetin typerä mielipide, mutta pakko kai sekin on hyväksyä. 

Hyvää arjen feminismiä löytyy mm. täältä.