Pari sanaa Suomesta ja täällä asumisesta

Facebookissa on kiertänyt tällä viikolla urakalla Antti Halosen Uusi Suomi –kirjoitus siitä kuinka inhottavan hankalaa Suomessa asuminen on. Verottaja kyttää, on sääntöjä, loskaa ja kaikki on kallista. 

Tavallaan ymmärrän melko hyvin. Välillä on turhauttavaa maksaa ei-niin-mielettömästä palkasta suuri osa veroihin, lampsia tihkusateessa kauppaan toteamaan että piirun verran parempi juusto on saatanan kallista eikä kukaan edes tervehdi kassalla. Baaritkin on suuri osa tolkuttoman huonoja. Mutta on täällä paljon hyvääkin, ja muualla on edessä ihan muut ongelmat. Onneksi Halosella on kanta tähänkin: ”Mutta Suomalainen ei nurise! ”Ei se ole sen kummempaa muualla.” ja ”Siellä on ne omat ongelmansa.”. Tällaisia argumentteja voisi kuvitella kuulevansa jossain Pohjois-Koreassa. Ymmärrätte varmaan Ironian. ”

Anteeksi pohjois-korealaisuuteni, mutta muualla on oikeasti ne omat ongelmansa. Pariisissa oli mukavaa köllötellä kesä Seinen varrella juoden viiniä, mutta jokainen virallisempi asia vaati niin helvetillistä paperisotaa, että Suomen sohjoa tuli äkkiä ikävä. Jenkeissä ruoka oli halpaa ja sitä oli paljon, mutta koko ajan piti olla niin maan pirteä ja sosiaalinen ja ilman omaa autoa oli ihan turha harkitakaan elävänsä. Toki Suomessa moneen asiaan voitaisiin suhtautua vähän rennommalla otteella, mutta itse näkisin kyllä oleellisempiakin ongelmia kuin sen, ettei täällä pidetä ex tempore bileitä koulujen keittiöissä. Berliinissä ilmeisesti pidetään, ja hyvä niille. Henk. koht. tulisin ainakin hulluksi, jos diskovalot välkkyisivät joka kulmalla.

Halonen näyttää katsovan Suomi-muu maailma -tilannetta erityisesti yrittäjyyden näkökulmasta (vaikka kirjoituksessaan puhuukin lähinnä baareista) ja kyllä, Suomessa ilmapiiri ei ehkä ole suotuisin mahdollinen yrittäjyydelle. Tähän en osaa ottaa sen enempää kantaa, mutta sen vaan sanon, että puoli vuotta uudessa kaupungissa bileissä hengaillen on kuitenkin ihan eri juttu kuin jossain kaupungissa asuminen ja elämän rakentaminen sinne. Toki puolessa vuodessakin ehtii nähdä ja kokea yhtä sun toista, mutta elämänlaadun arvioiminen baarikulttuurin perusteella on melko heppoista. 

Koska se, missä on parhaat bileet, ei useinkaan ole se ainoa tekijä joka määrittää hyvää elinpaikkaa. Tai siis jos olisi, en olisi ikinä palannut Pariisista takaisin Suomeen. Vuosi sitten en olisi ikinä uskonut ajattelevani näin, sillä olin vakuuttunut siitä etten tule enää ikinä asumaan Suomessa, mutta ainakin tällä hetkellä vain hyvin, hyvin harva asia saisi muuttamaan pois Suomesta. Meinaan, jollekin halpa viini ruokakaupoissa voi olla se keskeinen syy sille missä haluaa asua. Allekirjoittaneelle tärkeämpää on se, mitä tekee ja kenen kanssa. Vaikka Pariisi onkin ihana kaupunki, oli siellä koko ajan levoton olo, koska en kokenut melko turhassa harjoittelussa käyttäväni aikaani mihinkään hyödylliseen. Jenkeissä sen sijaan elin maailmankaikkeuden turhimmassa kaupungissa, mutta asuin maailmankaikkeuden ihanimpien tyyppien kanssa ja rakastin työtä jota tein. 

Tällä hetkellä edes mojova palkankorotus ei saisi muuttamaan pois Suomesta, jos se tarkoittaisi elämää paikassa jossa en saisi tehdä sitä mistä pidän. (En väitä etteikö Haloseen viitaten hän olisi Berliinissä tehnyt mistä pitää, hän vaikuttaa kovasti meinaan nauttineen suurkaupungin humusta) Toivottavasti kuitenkin vielä muuttaisin vähäksi aikaa jossain vaiheessa, ja samaa toivoisin monelle muulle, ulkomailla kun oppii kovasti arvostamaan kaikkea sitä hyvää mitä Suomessa on (tästä saisi aikaiseksi oman avautumisensa, mutta muun muassa sanumaria on kirjoittanut aiheesta). Toivoisin vaan ettei kukaan muuta Suomesta lähtökohtaisesti vain siksi että muualla elämä on rutkasti jännittävämpää ja villimmät bileet. Koska kaikki bileet loppuvat joskus, ja asuinpaikan autuisuutta mitataan arjessa, ei nousuhumalassa.

Kuvassa Pariisin kodin kesäkukat. Kivaa oli, mutta nyt olen onnellisempi.