Valkoisia kallioita
Hampurissa on kiire ja väkeä joka puolella. Satamassa tuulee ihanasti ja siellä unohtaa hetkeksi olevansa töissä. Päivällä pistän reippaan tytön hymyn naamalle, kättelen ihmisiä ja pistän nimiä ja kasvoja mieleen. Illalla kiroan hotellin olematonta langatonta nettiä. Otan pitkiä suihkuja koska muutakaan tekemistä ei ole.
Aamulla pakkaan rinkan uudelleen ja uudelleen. Heitän kaiken töihin liittyvän hotellin roskakoriin ja marssin junaan. Juna kulkee pienten kaupunkien läpi ja lopulta laivaan joka jatkaa Tanskaan. Vannon että heti kun juna jatkaa kulkua Tanskan puolella tuntuu elämä vähän helpommalta. Konduktöörit, bussikuskit ja turistitoimiston väki hymyilevät lempeästi ja vilkuttavat perään suomalaiselle tytölle joka aikoo kiertää saaren ihan yksin. Vähän ne ihmettelevät mutta neuvovat bussipysäkiltä oikeaan suuntaan. Pahoittelevat olematonta englantiaan ja puhuvat sitten virheettömästi ummet ja lammet.
Møn tuntuu heti hyvältä. Pellolla on haikara ja illan AirBnB-kohteen omistajat vilkuttavat kuistilla kun saavun pihaan. Kyseessä on 1800-luvun lopulta oleva mökki jonka omistaa puoliksi suomalainen Ole. Olen kertoo äitinsä koko tarinan – alkaen Hämeenlinnasta ja päättyen Teatterikorkeakoulun kautta hollantilaisen miehen kanssa naimisiin ja lopulta Tanskaan. Kuulostaa hienolta naiselta. Suomea hän ei silti Olelle ole saanut siirtymään ja Ole ei lopulta osaa edelleenkään sanoa suomeksi muuta kuin ”kahvia, kiitos”. Mutta mikäs siinä.
Ole neuvoo nopeimman tien rantaan; pihan poikki ja pellon reunaa pitkin autotien laitaan ja siitä suoraan kunnes näet linnan. Matkalla Ole pysäyttää ja kertoo viikunoiden olevan kypsiä ja sopivan matkaeväiksi erityisen hyvin. Tungen viikunan jokaiseen liikenevään taskuun ja muutaman vielä reppuunkin. Valkoisena ilta-auringossa hohtavilta kalkkikallioilta alas vie narisevat puiset rappuset ja rannassa kivet iskevät toisiaan vasten askelten alla. Siellä olemme minä ja kalastajat jotka kahlaavat meressä reittä myöten. Minä istun ajopuulla ja syön viikunat yksi kerrallaan ja perään tyrnipensaasta jälkiruuaksi marjoja. Ilmeisesti täältä voisi löytää fossiilejakin. Yöllä taivaalta erottaa kaikki tähdet.
Seuraavana päivänä kävelen saaren toiseen päähän. Tanskalaiset parveilevat keskellä reittiä ja minä kävelen hitaasti ylämäkeen pysähtyen välillä istumaan aidalle reppu selässä. Valkoiset kalliot loistavat auringossa pitkälle ja iltapäivän tuulessa lehdet varisee reitille. Alhaalla rannassa kävelevät näyttävät pieniltä muurahaisilta. Kuinka ihanaa olisi meloa turkoosissa vedessä. Turkoosissa vedessä joka on hyytävän kylmää ja pysäyttää verenkierron. Silti onnistun palamaan auringossa. Kuka muka palaa syyskuun lopussa Tanskassa?
Illalla tanskalaiset juhlivat kuka mitäkin. Kaikki ovat ruskettuneita ja valkoisen paidan päällä on kevyt toppaliivi. Yöllä näkyisi kuulemma punainen kuu mutta minä nukun tyynesti sen läpi. Aamulla tien toisella puolella olevan pellon toisella laidalla näkyy kauris. Kerään matkaeväät matkalla olevista hedelmäpuista. Peltojen keskellä on hiljaista.
Viimeisenä aamuna juttelen bed and breakfastin omistajan kanssa Suomesta. Hän kertoo purjehtineensa kerran Suomea kohti, nähneensä Ahvenanmaan saaret ja kääntyneensä takaisin. Aika loppui kuulemma kesken. Kerron hänelle loputtomista saarista ja järvistä ja kaikista niistä mökeistä. Hän lupaa ensi kerralla oikeasti rantautua Suomeen.
Kirjoitan kahvilassa postikortteja ennen bussin lähtöä ja taas kysytään että mitä suomalainen tyttö tekee yksin saarella. Vastaan kiertäneeni saaren jalkaisin koska nautin merituulesta ja hiljaisuudesta. Niin paljon että postikortitkin lähtevät maailmalle vasta kun minä ja rinkka olemme takaisin Helsingissä.
Miten:
Kööpenhaminasta ja Hampurista pääsee helposti junalla Vordingborgiin. Vordingborgista menee bussi 660R Stegeen, mistä pääsee eteenpäin bussilla, autolla tai kävellen. Saaren ainoat kunnon ruokakaupat on Stegessä, eli täällä kannattaa kerätä reppu täyteen ruokaa. Matkailijoita on saarella kesällä paljon, ja monet majoituskohteet ovat talven ajan kiinni. Minä majoituin näissä paikoissa: Great Grandmom’s Home on Møn, Bakkegaard Møns Klint, Kobmansgaardens Bed and Breakfast.