Käänteitä

Ensimmäisten rauhallisten työpäivien jälkeen alkoi tapahtua. Vuosittaisten henkilökohtaisten palautesessioiden päätyttyä koitti irtisanomisten aalto. Suomessa irtisanomiset tapahtuvat lähinnä pakon edessä, täällä ne nähdään kätevänä keinona siivota heikoimmat lenkit pois työntekijöiden joukosta. Irtisanomisaikaa ei ole, vaan huonojen uutisten jälkeen henkilökohtaiset tavarat pitää kerätä kassiin ja poistua työpaikalta samantien sanomatta muille työkavereille mitään. Juuri niin karua ja julmaa kuin miltä kuulostaakin.

Lisädramatiikkaa tilanteeseen tuovat uudet työntekijät, jotka ilmestyivät työpaikalle heti viikko edellisten lähdettyä. Välillä kuvittelen eläväni televisiosarjassa. Keskimäärin paluu töihin on kuitenkin ollut mukavaa, ja aamuisin on ollut kiva herätä töihin (älkää kertoko kenellekään). Olen nauttinut uudesta roolistani, tilannut käyntikortteja ja soittanut konsulteille sitä mukaa kuin on tehnyt mieli. Ennen se oli niin pelottavaa soittaa LVI-insinöörille, kun en tiennyt oikeita sanoja englanniksi. Tajusin, etten tiedä niitä sanoja suomeksikaan. Ihan hyvin tässä on pärjätty.

Tällä hetkelle mielessä: uudet kengät, häähömpötystä ja lasiset säilytysastiat.

 

ladders.jpg

Perjantainen käynti työmaalla

 

site%2Bvisit.jpg

Paremmat näkymät jonkun toisen toimistosta

 

 

Suhteet Oma elämä Työ

Talviaika

Pimeä vuodenaika alkoi täällä viikkoa myöhemmin kuin Euroopassa. Jo kuukausi sitten kaupat täyttyivät kurpitsoista ja kirkkaan oransseista kukista, joita en koskaan ostaisi itselleni. Oransseja kukkia siis, kurpitsat jotenkin kuuluvat asiaan. Yhdysvalloissa syksy sujuu mukavasti erilaisiin juhliin valmistuen. Halloween, kiitospäivä ja joulu ovat kätevästi kuukauden välein. Amerikkalaiseen tyyliin kaikki menee enemmänkin liioitellen kuin vaatimattomasti hyssytellen.

Halloween oli viime viikonloppuna. En oikein osaa innostua siitä asiaan kuuluvalla antaumuksella, vaikka täytyy ihailla miten aikuisetkin jaksavat panostaa asuihinsa. Suomalaisesta näkökulmasta halloween muistuttaa vappuriehan ja palmusunnuntain serkkua, joka tykkää naamiaisista. Halloweenasun ei tarvitse olla pelottava, vaan tekoverellä läträämisen sijaan voi pukeutua myös prinsessaksi tai nallekarhuksi.

Marraskuun lopulla, kuukausi ennen joulua koko maa hiljenee kiitospäivän viettoon. Työkeskeisessä kulttuurissa kiitospäivä on ainoa pyhä, jolloin käytännössä kaikki saavat pitkän, neljän päivän vapaan. Kiitospäivä on aina torstai, ja perjantai annetaan lähes poikkeuksetta vapaaksi. Vapaapäivä näkyy lentojen hinnoissa, jotka tuplaantuvat normaaliin verrattuna, kun kaikki matkustavat perheensä luokse. Kiitospäivää valmistellaan usein samalla, jollei suuremmalla hartaudella kuin joulua. Ruokaa on liiaksi, ja kokonaisen kalkkunan valmistaminen ja syöminen käy urheilusta. Pitkää viikonloppua ei kuitenkaan tuhlata vain kotona lepäillen, vaan monet heräävät varhain perjantaina ”black friday” -tarjousten perässä.

Amerikkalainen joulu on vielä kokematta. Kun niin moni asia on uutta ja erilaista, kaipaan perinteitä Suomesta. Lahjojen avaaminen aattoiltana pitkän odotuksen jälkeen on ajatuksena jotenkin paljon tunnelmallisempi kuin joulupäivänä liian varhain heräävät lapset, jotka repivät lahjojaan auki ennen kuin vanhemmat ovat edes heränneet. Tuntikausien syyhyttävä odotus lepattavan kynttilän valossa ja takkatulen lämmössä, siihen tiivistyy minun joulutunnelmani.

kurpitsat.jpg

Pienet kurpitsat ja intiaanimaissit koristavat olohuoneen pöytää

Kulttuuri Matkat