Pohjoinen erilaisuus

 

Pohjoismaalaisille on täysin itsestään selvää, että pohjoismaat ja pohjoismaalaiset ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Jokaisella maalla on oma identiteettinsä ja kielensä, ja harva uskaltaisi luokitella koko Pohjolaa yhteen ja samaan lokeroon. Erot ovat pohjoismaalaisille tärkeitä: niitä korostetaan ja niistä vitsaillaan.

Samalla pieteetillä tulisi kohdata muutkin maantieteelliset alueet. Pohjois-Amerikka on helppo pelkistää tv-sarjojen ja elokuvien luomaan latteaan kuvaan. Erilaisia kiihkoilijoita löytyy toki joka lähtöön, mutta monella eri tapaa tavallisia amerikkalaista sitäkin enemmän. Pohjoismaalaisten tavoin myös amerikkalaiset haluavat tulla kohdatuiksi yksilöinä, joilla omat taustat, tavat ja kulttuurit. Arkkitehtina on hyvä muistaa, että newyorkilainen ja montanalainen haluavat todennäköisesti asunnoiltaan hyvinkin eri asioita.

Pohjoisamerikkalaisille ja pohjoismaalaista yhdistää halu näyttäytyä ulkopuolisille jollain tapaa erityislaatuisena. Yksipuoliset stereotypiat voi huoletta unohtaa kokonaisista maista ja maantieteellisistä alueista puhuttaessa – ainakin välillä.  

img_8469.jpg

 

Kulttuuri Matkat

Pyörällä New Yorkissa

Ensimmäinen kuukausi pyöränomistajuutta takana. Pakko ihmetellä, miksi odotin näin pitkään. Pyörän selästä kaupunki avautuu eri tavalla, ja olen nähnyt aivan uusia seutuja kotikaupungistani. Kaikki ne kadut, joita en koskaan ennen ole voinut nähdä metrolla liikkuessani.

Pyöräilykulttuuri New Yorkissa on vielä lapsen kengissä. Helsingissä olisin hiilenä kaikista pyörätielle pysäköineistä autoista. Täällä olen lähinnä kiitollinen, jos jossain on pyörätie, eikä taksi kiilaa eteeni pysähtyäkseen pyöräkaistalle. Muutama tielle pysäköity auto menee siinä sivussa. Myös pyöräilijöillä on paljon opittavaa: yksisuuntaista katua väärään suuntaan pyöräileviä näkee päivittäin. Pyörällä kulkeminen on aina ollut minulle itsestäänselvyys. Jos sää ja aikataulu (ja pukukoodi) suinkin sallivat, hyppään mielelläni pyörän selkään. New Yorkissa pyöräilyyn sekoittuu ylimääräinen ripaus ylpeyttä. Pyöräily ei todellakaan ole se kaikkein turvallisin liikkumismuoto tässä kaupungissa. Jokainen pyöräilijä on vähintään asteen verran uhkarohkea. Autoilukulttuuri on aggressiivinen, eikä tilan antaminen tai toisten huomioiminen kuulu paikallisiin autoilutapoihin. Torven soittaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ilokseni olen havainnut pyöräilijöiden kesken jonkinasteista yhteisöllisyydentunnetta. Vastaantulevat pyöräilijät saattavat katsoa silmiin ja hymyillä, ja jopa niille väärään suuntaan sohaaville satulasankareille annetaan tietä. Ruokakaupassa myyjä huomasi pyöräilykypäräni ja tokaisi: ”Be safe out there. I ride, too.” Pyöräilijäyhteisö New Yorkissa on ilahduttavan iso ja lämmin. Jotakin ei-niin-tyypillistä New Yorkissa.

Oma lukunsa on puistoissa polkevat maantiekiitäjät. Ilmeisesti kireän trikoopuvun alle ei mahdu pientä annosta kohteliaisuutta.

IMG_8874.JPG

Williamsburg brigen pyörätie, jossa kävely on kielletty (varaudu silti muutamaan harhailijaan)

IMG_8875.JPG

Allekirjoittaneen pyörä ja pehmustettu pyöräteline YK:n liepeillä

 

Vinkit New Yorkissa pyöräilevälle:

  1. Kypärä on kiva ja tarpeellinen, sillä koskaan ei tiedä milloin pysäköidyn auton ovi pamahtaa eteesi. 

  2. Brooklyn Bridgen yli pyöräily EI ole hyvä ajatus, ellet nauti pyöräkaistalle hyppelevien turistien väistelystä (Williamsburg Bridge ja Manhattan Bridge ovat pyöräilijäystävällisempiä)

  3. Varaudu kaikkeen. Kummallisinta tähän mennessä on pyöräilijä, joka kuljetti selässään/ olallaan täysikasvuista labradorinnoutajaa. 

  4. Risteyksessä kääntyvä auto on ennen kaikkea uhka, ei mahdollisuus.

 

Hyvinvointi Liikunta Matkat