Lapsettomuus

Lapsettomuus.

Sana jonka jokainen varmasti on kuullut. Moniko on pysähtynyt miettimään aihetta tarkemmin? Tuskin kovin moni ketä aihe ei ole koskettanut.

Lapsettomuus.

Tabu, asia josta ei puhuta. Joka viides taistelee asian kanssa. Varmasti jokaisen tuttavapiirissä on pariskuntia joita asia koskettaa mutta josta ei muut tiedä.

”Hei, mitä kuuluu?”

Voikun voisi vastata muutakin kuin ”Eipä mitään tavallista kummempaa, entä itsellesi?”

Ymmärrän täysin miksi asiasta ei puhuta, miksi ei kahvipöydässä nouse puheenaiheeksi. Lapsettomuus on niin henkilökohtainen ja arka asia jota ei haluta myöntää. Josta ei pysty puhumaan ilman kyyneleitä. Asia jonka haluaisi kertoa mutta sen esittäminen on vaikeaa. Oikeaa hetkeä asian esille tuomiselle ei välttämättä tule. Aiheesta riittäisi puhuttavaa, kerrottavaa ja joka tuottaa jos jonkinmoisia tunteita. Lapsettomuus on aihe jota ei ymmärrä jos sitä ei ole itse kokenut. Lapsettomuuden tuoma epätietoisuus tulevaisuudesta, pettymykset ja rankat hoidot on asioita joihin vertaistukea on vaikea löytää. Itse olen sitä mieltä että vain toinen tahattoman lapsettomuuden kokenut voi tämän täysin ymmärtää.

Elämässä on muutamia perus vaiheita joita oletetaan jokaisen kokevan. Parisuhde, oma asunto, kihlat, häät, lapset. Selkeä jatkumo, eikö? Näin moni ajattelee. Mutta kun yhtä tavoitetta ja unelmaa ei toteudukkaan, jatkuvat kyselyt perheenlisäyksestä joulupöydässä saattaa tuoda ahdistuksen pintaan.

Tervetuloa maailmaani!