Meidän tarina
Blogin takana kirjoittelee vajaa kolmekymppinen nainen, jolla ihana mies. Täydellinen työ. Kaunis koti. Vain yksi uupuu ja se on tyhjän kehdon täyttäjä.
Lähipiiriimme kuuluu paljon lapsia, niin sisarusten kuin myös ystävien lapsia. Työni puolesta myös tapaan lapsia. Moni on sanonut että tulen hyvin lasten kanssa juttuun, viihdyn heidän kanssaan. Viihdyn jopa paremmin lasten kanssa kuin heidän vanhempien jotka valittavat lapsiperhearkeaan.
Kun tietäisivät vain kuinka mielellään hyppäisin siihen arkeen !
Kirjoitus hetkellä takana on neljä vuotta yritystä. Tutkimukset tehtynä, lähete saatuna odotamme huhtikuun lääkäriaikaa. Siitä varmasti kirjoittelen postauksen myöhemmin.
Neljään vuoteen on mahtunut tunteita laidasta toiseen: odotuksen tunteita, pettymyksiä, iloa, surua, jännitystä, ahdistusta..
Nämä kaikki tunteet kun käy läpi joka kuukausi niin ei varmaan tarvitse miettiä millaista se on. Meidän kohdalla hoidot vasta on alkutekijöissään, vielä en osaa edes sanoa millaista tulee niiden läpikäyminen olemaan.
Mitä tämä kaikki tekee parisuhteelle, millainen parisuhde tämän ryöpytyksen kestää?
Ainakin meidän suhde. Vaikeaa hetkittäin on, niin kauan kun ahdistus ja epätoivo iskee vain toiseen niin vielä homman saa hallintaan. Silloin parisuhteen toinen osapuoli kannattelee ja tukee.
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Sitä kiertoa en halua kohdata kun molemmille iskee samaan aikaan negatiiviset tuntemukset.
Asennoiduttu on siihen että yhdessä tässä ollaan, mutta jokainen kuitenkin käsittelee asiat omalla tavallaan ja kuten suurinosa miehistä niin meilläkin sulkeutuminen on yksi miehen tapa surra.
Blogi onkin saanut alkunsa juuri sen takia että itse pääsen kirjoittamaan tuntemuksia, joihin moni voi ehkä samaistua ja tällä tavoin toimia vertaistukena. Mahdollisesti joskus jos sen aika tulee, näytän blogin läheisimmilleni ja he saavat ehkä paremman käsityksen tästä kaikesta.
Meillä vain pari ystävää tietävät yrityksestä. Useammalle en ole edes halunnut kertoa, jatkuva kysely että joko olen raskaana on keskustelu jota en halua käydä.
Kerron jos on kerrottavaa.