Ensimmäinen

Kirjoitan blogini ensimmäistä postausta vanhempieni nojatuolista. On itsenäisyyspäivä.

Tahtoisin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen jotenkin runollisesti, mutta edessä oleva tyhjä canvas jännittää. What? En ollut varautunut tällaiseen oloon. Hengitän tiheästi ja sormeni tuntuvat omituisen jäykiltä. Teen normaalia enemmän näppäilyvirheitä kirjoittaessani.

Oikeasti tämän projektin aloittaminen on odotuttanut itseään kymmenen vuotta. Se on ärsyttävän pitkä aika. Kuvittelen mielessäni sitä pistettä, jossa kirjoittamiseni kanssa ehkä nyt olisin. Jos siis olisin aloittanut syksyllä 2009.

Mä olisin jo niin pro, ajattelen.

Tyhjiä lauseita

Olisi upeaa, jos voisin todeta blogin nimen syntyneen jonkin huikean aforismin tai tapahtuman myötä. Totuus on, että keksin sen samalla, kun kirjauduin Lilyyn. Olen toki pyöritellyt erilaisia nimiä vuosikymmenen ajan. Päädyin kuitenkin tähän tuoreimpaan ajatukseeni – Tyhjiä lauseita.

Arviolta minuutin mittaisen pohdinnan jälkeen tiesin, mitä tyhjät lauseet minulle tarkoittavat. Ne ovat sellaisia, joita en haluaisi kirjoittaa. En itselleni tai kenellekään, joka eksyy lukemaan tätä tekelettäni. Tyhjät lauseet eivät kerro tai merkitse mitään, ne eivät tunnu miltään.

En kuitenkaan voi tietää, onnistunko kirjoittamaan aina jotain merkityksellistä ja tunteita herättävää. Mutta opettelen.

Blogin tarkoitus

Tämän blogin tarkoitus on olla yksi alusta, jolle aion raottaa pian liitoksistaan repeävää tarvettani luoda jotakin. Kirjoitan luultavasti kaikesta, mitä mieleeni tulee, mitä elämässäni tai ympärilläni tapahtuu.

Tervetuloa lukemaan Tyhjiä lauseita.