Modernin maailman alttari

Sytytin juuri kaksi tuikkua, jotka asettelin kirkkaisiin Iittalan Kivi-kynttilälyhtyihin.

Nostin lasiset lyhdyt lipaston reunoille – oikealle ja vasemmalle puolelle. Kipitin takaisin sohvalle, otin mukavan asennon, painoin play.

Vakavamielisen, mustatrikoisen lepakkomiehen pelastaessa maailmaa, huomasin sen – olin luonut tv-tason virkaa toimittavasta lipastostani tarkoin aseteltuine kynttilöineen alttarin. Modernin maailman alttarin, jonka keskiössä on ajoittaisen palvontani kohde. Siis televisio.

Olen huomannut uhraavani mittavia määriä aikoja sarjojen ja elokuvien katseluun. Spotifyn vuosikatsauksen mukaan vietän lähes 40% vähemmän aikaa musiikkia kuunnellen viime vuosiin verrattuna. Ei-kovinkaan-villi veikkaukseni on, etten suinkaan ole tehnyt tuolla ajalla jotakin itseäni kehittävää. Olen vain siirtynyt toisenlaisen suoratoistopalvelun pariin.

Uusin harrastukseni onkin siis binge-watching. Ilmiö ei ole uusi, muttei kovin pölyttynytkään. Jo vuonna 2016 julkaistun Hesarin tekstipätkän mukaan binge-watching-termi, eli sarjojen tai elokuvien maratonkatselu, on heitetty ilmoille jo 2014.

Sosiaalisessa mediassa olen lukenut ilmiöstä puhuttavan ahmimisena. Ja sellaista se hieman onkin. Saatan katsella yhtä sarjaa  parhaimmillaan kokonaisen työpäivän verran putkeen. En malta odottaa juonenkäänteitä tai loppuratkaisua – mun on pakko nähdä vielä seuraava jakso! 

Ahmimista tosiaan. Voin helposti rinnastaa kokemuksen sipsien syöntiin. Vielä yksi. Tai tää kourallinen.

Katkera vitsi Netflixissä on tasaisin väliajoin, yleensä jaksojen välissä, ruudulle ilmestyvä valinta ”Jatka katselua” tai ”Lopeta katselu”, joka tuntuu siltä kuin joutuisi valvovan silmän alle. Joo, mä jatkan vielä. Joo, mä oon katsonut tätä nyt jo 5 jaksoa putkeen. Hei, älä tuomitse mua.

Onneksi en ole asian kanssa yksin. Tai ainakin luulen niin. Jos joskus törmäät tähän tekstiin ja kärsit samasta sarjojen ja elokuvien ahmimishäiriöstä, älä epäröi viestittää minulle.

Voidaan miettiä yhdessä sopivaa ratkaisua. Ehkä kehittää joku vertaistukiryhmä? Pohditaan yhdessä, mihin ahmimistarpeemme suunnataan. Takaisin musiikkiin? Ehkä johonkin vastuullisempaan. Tai  – mitä, jos yritetään olla ahmimatta ja sovitaan, että kaksi jaksoa putkeen on raja? Deal.

Mutta mulla oli tässä toi Parks and Recin S6 ja E7 menossa. Et palaillaan taas!