Kierros alkaa pettymyksestä, punaisesta epäonnistumisen merkistä. Alavireisten päivien jälkeen seuraa tarmo, joka kasvaa toivoksi. Hyväuskoinen riemu päättyy tuttuun punaiseen merkkiin.
Joka kierroksella pettymys on hieman aiempaa karvaampaa ja toivo heikompaa. Toinen kasvaa ja toinen laskee, kohti tasaista.
Aamulla voin pahoin. Päivällä suutuin tyhjästä, illalla itkin hillomainokselle. Väsyttää ja janottaa. Olisiko tämä, voisiko olla…!
Ei. Testipuikkoon ilmestyy vain yksi viiva. Vai vilahtiko tuossa kuitenkin jotain sinistä.
Jos katsoisin alaviistosta, valoa vasten, hämärässä tai auringossa. Jos odotan vielä minuutin.
Ehkä taskulampun avulla, kameran läpi tai tihrustaen.
Ei. Tyhjää täynnä. Taas.
