Ikävä

Ikävä. Tuo riipivä, raapiva lohkare. Painava ja ontto.

Toisinaan se on kaiken peittävä lumivyöry, toisinaan nenälle istahtava perhonen. Mutta aina se kulkee mukana arjessa. Arjessa, joka kaikesta huolimatta jatkuu. Päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan.

Yksi ikävöity on mullan alla. Toinen valui viemäristä. Kolmatta ei ole koskaan ollutkaan.