Toinenkin Laura alkaa kysellä tyhmiä!
Hei vaan kaikille! Sain ilon tavata Rantasen Lauran Vihreiden järjestämällä Parempi Eurooppa –kurssilla, ja kun meillä synkkasi niin kovin mainosti, sain kutsun tänne bloggailemaan. Olen Laura Ala-Kokko, vaasalainen, Vihreä, valtuutettu. Hauska tutustua.
Olen 33-vuotias, ja kotoisin Kauhajoelta. Siellä kasvoin, viidestä tyttärestä keskimmäisenä, pienessä kylässä, joka on nimetty sukuni mukaan. Vaasaan muutin jo yli kymmenen vuotta sitten opiskelemaan englantia Vaasan yliopistoon. Sittemmin olen sieltä valmistunut, ja nykyisin toimin kääntäjänä omalla toiminimellä. Opiskelujen aikana alkanut asiakaspalvelutyö on osoittautunut aika hauskaksi, ja toimin myös osa-aikaisena myyjänä.
Minulla on, jos ei aina niin ainakin kovin kauan, ollut kova into parantaa maailmaa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei se maalima ihan oikeasti parane vain viinilasin äärellä (ahkerasti yritin), vaan jotain voisi myös tehdä. Perustin siis ystävieni kanssa Vaasaan Reilun kaupan puolesta Ry:n paikallisyhdistyksen. Tutustutin ihmisiä reilun kaupan kahvin, teen ja hedelmien makuun eri marketteja kiertämällä noin vuoden verran, kunnes päätin yrittää vielä enemmän ja lähdin vapaaehtoistöihin Guatemalaan.
Guatemalassa tein töitä aivan ihanassa projektissa, joka tarjoaa koulutuksen maan köyhimmille, Guatemala Cityn kaatopaikkaslummien perheiden lapsille. Jos joku kaipaa vapaaehtoiseksi Latinalaiseen Amerikkaan, tässä linkki projektin sivuille: http://www.safepassage.org. Olen toki sittemmin kuullut, että Guatemala on nykyisin aika paljon turvattomampi paikka kuin kahdeksan vuotta sitten. Meksikon huumejengit sotineen ovat laskeutuneet jo sinnekin asti. Sattuu vähän (lue: paljon), kun miettii että saapuessani maahan 2005 oli se huomattavasti turvallisempi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.
Mutta koitetaanpa keskittyä positiiviseen, siellä oli hauskaa. Arjessa ei kuitenkaan voi kokoaikaa miettiä toisen karua kohtaloa, vaan sitä, että tässä me nyt ollaan, yhdessä ja opiskellaan kuinka lausutaan yellow (vähän niin kuin hielo). Alkuperäinen kolme kuukautta muuttui kahdeksaksi, joten päivisin opetin lapsia ja iltaisin tarjoilin tequilaa. Tasapaino, se on elämässä tärkeintä.
Kotiin palattuani jatkoin opiskelua, tapasin miehen, muutin kerrostalokolmioon ja hankin koiran. Onneksi nämä kaikki ovat ihan maailman parhaimmistoa. Muutama vuosi vierähti miettiessä muita asioita kuin politiikkaa, kunnes opintojeni loppusuoralla professorini houkutteli lähtemään vaalitoimitsijaksi Vihreiden mandaatilla. Se oli edellisten Eurovaalien aikaan. Siitä lähtien olen osallistunut paikallisten Vihreiden toimintaan, ja viime syksynä minut sitten valittiin valtuustoon.
Miksi lähdin mukaan kuntapolitiikkaan? Varmaan loppujen lopuksi samasta syystä kuin lähdin opettamaan lapsia Guatemalaan. Minusta ei oikein tunnu luontevalta valitella asioiden tolasta, ellen itse aktiivisesti pyri niille tekemään jotain. Ja paljon riittää sellaista, mille tahdon tehdä jotain. Minusta maailman pitää olla tasa-arvoinen kaikille. Jokaisella on oltava oikeus voida hyvin, saada koulutus ja terveydenhuolto tuloista riippumatta. Itselleni aivan erityisen tärkeää on tasa-arvoinen koulutus: uskon, että sillä me luomme perustan yhteiskunnalle, jossa jokaiselle annetaan mahdollisuus.
Ne mahdollisuudet eivät aina ole vain vanhempien tuloista, vaan joskus ikävä kyllä myös omasta sukupuolesta kiinni. Sekä miehiltä että naisilta, tytöiltä että pojilta, ja kaikilta siltä väliltä, evätään monesti oman itsensä toteuttamisen ilo perustuen siihen, mitä heidän sukupuoleltaan odotetaan. Alkaisi jo pikkuhiljaa riittää. Erottelu sen mukaan, minkälaisen fysiikan olet saanut jalkojesi väliin syntyessäsi ei lopu, ellei sitä tietoisesti lopeteta.
Olen Vihreissä mukana myös siksi, että tahdon tulevaisuudessakin nauttia niin ruuan, veden, kuin luonnonkin puhtaana. Siksi tahdon myös olla mukana edistämässä luomutuotannon tukemista ja uusiutuvan energian osuuden lisäämistä Suomessa. Rakastan rikkipesureita ja aurinkopaneeleja, ja viherkatot, ne vasta saavatkin minut innostumaan. Kun nyt kuitenkin puhutaan minun elämästäni, niin postaukset esimerkiksi uudesta luomushampoosta tai metsälenkistä koiran kanssa on ihan yhtä todennäköisiä.
Ens kertaan!
T. Laura A-K
P.S. Kuva ois kiva, tiedän, mutta en nyt millään löytänyt edustavaa otosta tähän hätään. Saatte kuvitella mut nyt ensin :)