Talviterkut Vaasasta
Heissulivei!
Jostain on taas putkahtanut esiin ikivanha (2009, kuka edes muistaa sen ajan) lista hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajien palkoista. Kaikki on ihan että voi kauhia, nyt heti lopetan kuukausilahjoitukseni. Mietittäiskö vielä?
Listan korkein palkka on noin 130 000€/vuosi. Aika hyvä, kyllä sillä varmaan ihan mukavasti elelee. Onko se JÄTTIPALKKA, niin kuin tuon vanhan blogipostauksen otsikossa taivastellaan? No jaa. Laitetaan vierekkäin vaikka Teemu Selänne ja tämä Sotainvalidien veljesliiton johtaja, niin jo kalpenee tuo numero aika pahasti. Okei, Teemu selänteellä on MEGAJÄTTIPALKKA, siihen ei kannata ehkä edes verrata mitään. Paitsi että hirveän harva on päättänyt lopettaa matseissa käymisen ja jääkiekon katsomisen (eli megajättipalkkojen tukemisen) pelaajien saamien palkkioiden takia.
Jos otetaan sitten vertailukohteeksi vaikka minut, kun Pohjalaisessakin tuloni jo kerrottiin. Tämän kohutun listan alimmaiseksi on päässyt, jostain käsittämättömästä syystä, ilmeisesti vain siksi, että listasta saadaan pidempi eikä ihmisten odoteta ajattelevan otsikkoa pidemmälle, Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtajan noin 45 500€ vuodessa. Tämä on noin kaksi kertaa enemmän kuin minun, viiden vuoden kokemuksen kartoittaneen myyjän, tuloni vuodessa. Siis tuplat. Ja myyjän palkka, no, sitä ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan sanoa JÄTTIPALKAKSI, eikä kyllä jättipalkka ole tuo tuplakaan.
Suomen Unicefin pääsihteeri, joka on listalla toisena, siis 2. sijalla, tienaa noin viisi kertaa enemmän kuin minä. Mitäs luulette, olisiko hänellä viisi kertaa enemmän vastuuta työssään, kuin minulla työssäni vaatemyyjänä? Minä uskon kyllä ihan täysin, aliarvioimatta oman työni vastuullisuutta ja vaativuutta lainkaan, että on, vähintäänkin.
Jos maailma olisi täydellinen, tulisi jokainen palkallaan vain hyvin toimeen. Ei olisi jättipalkkoja, ei minipalkkoja, joita ei edes palkaksi voi kutsua. Tämän maailman, sen epätäydellisen, kontekstissa en kuitenkaan voi haukkua hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajia ahneiksi porsaiksi. Enkä aio lopettaa lahjoittamasta kymppiä kuussa Unicefille, vaikka osalla siitä maksetaankin osaavien työntekijöiden palkka. Sillä jos ei näitä työntekijöitä olisi, ei olisi Unicefia, ei Pakolaisapua, ei kaikkea sitä hyvää, mitä nämä kaikki järjestöt saavat aikaan.
Johtaisitko sinä maanlaajuista hyväntekeväisyysorganisaatiota, jos saisit siitä saman palkan kuin minä vaatteita myymällä?
Näin joulun alla tuo antamisen ilo ja hyväntekeväisyys jotenkin aina nousevat esille. Suuri osa meistä on sitä mieltä, että hyväntekeväisyys on nimensä mukaan ihan hyvä asia. Jotenkin näistä kohuista minulle tulee mieleen se, että tahdotaan löytää lisää syitä sille, miksi ei lahjoitettaisi. Minusta se on surullista. On ihan hyvä olla kriittinen ja keskustella asioista, myös siitä, mikä on sopiva palkka hyväntekeväisyysjärjestön johtajalle. Minusta palkkaa kuitenkin pitäisi verrata muihin johtajiin.
Surullisen usein Unicefille rahaa kerätessäni kuulen ne sanat: mieluummin annan suoraan apua tarvitsevalle. Surullista tämä on siksi, että aavistelen ettei suurin osa lauseen käyttäjistä kuitenkaan käy antamassa sitä apua. Suoraan tai epäsuorasti. Me lahjoitamme rahaa järjestöille juuri siksi, että niillä harvoilla, jotka lähtevät apua suoraan antamaan, oli avun saaja sitten suomalainen syöpäsairaalan potilas tai puhdasta vettä tarvitseva perhe Bangladeshissa, olisi kunnolliset resurssit käytössään.
Listan löydät kokonaisuudessaan täältä: http://annaleena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48741-hyvantekevaisyysjarjestojen-johtajilla-jattipalkat
Unicefin antamien tietojen mukaan keräyskuluista 77% käytetään lasten auttamiseen, 23% keräysten toteuttamiseen ja hallintoon. Tähän lukuun kuuluu niin palkat kuin markkinointi- ja tiedotuskulutkin.
Täydellisessä maailmassa me ei tarvittaisi Unicefia, Amnestya tai Pakolaisapua. Ei edes Sotaveteraaniliittoa. Minä uskon kuitenkin siihen, että nämä järjestöt auttavat ottamaan pikkuaskeleita kohti parempaa maailmaa. Siksi tahdon niitä myös tukea, ja tahdon ymmärtää sen, ettei arvokas työ aina synny ilmaiseksi.