Itkevä isä ja laskupinon kirous

Isä istui keittiön pöydän ääressä, avasi laskuja, itki ja kiroili. Katsoin ovelta voimattomana ja pelokkaana. Raha ja laskut näyttäytyivät murskaavina ja hallitsemattomina asioina. Opin olemaan pyytämättä, koska rahaa ei kuitenkaan olisi.

Suuri osa harrastusmahdollisuuksista oli lapsuudessani pois suljettuja niiden hinnan takia. Tuntui ulkopuoliselta, kun koulukaverit kertoivat tekemisistään. Moni kävi ruotsinlaivoilla tai laskettelemassa perheen kanssa. Ratsastus oli suosittu harrastus, ja haaveilin siitä.

”Kaikki muut…” aloitin aina toisinaan, ja sain joka kerta saman vastauksen. ”Sinä et ole kaikki.” Perheeni ei ollut ainoa, joka laski pennejä ja eli säästeliäästi. Kotilähiön pihalla ihan yleinen keskustelunaihe muiden pikkulasten kanssa oli nälkä. Meillä oli aina ruokaa. Monella leikkikaverilla ei ollut.

Osa heistä kävi välillä meillä syömässä. Muistan yhä eräänkin keskustelun, jossa naapuritalossa asunut muutaman vuoden ikäinen tyttö kuvaili pitkään kuinka ihanaa olisi saada jogurtti. Heillä ei ollut kotona mitään ruokaa. Elettiin 80-luvun alkua. Mauno Koivisto oli presidentti. Kaikki katsoivat samoja ohjelmia televisiosta. Siis ne, joilla oli televisio.

Vaikka raha-asiat ahdistivat, opin arvostamaan asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi, tai lähes ilmaiseksi. Olen siitä kiitollinen. Köyhän on helppo elää ekologisesti. Nyt teen samoja asioita omien lasteni kanssa. Käymme paljon kirjastossa, kuten kävin lapsenakin. Piirtäminen on halpa harrastus ja luontoretket eivät maksa mitään. Voisi jopa latteasti sanoa, että parhaat asiat ovat maksuttomia. Ajattelen oikeasti niin.

Maksuttomuudesta on monin paikoin kiittäminen suomalaista yhteiskuntaa (ja kansalaisjärjestöjä). Kiitos, että meillä on niitä kirjastoja. Ja että on saatu säästettyä luontoa, kaupungeissakin. Seurakunnat ja kunnat tarjoavat paljon edullisia ja maksuttomia elämyksiä lapsille ja lapsiperheille. Turussa kaupunki järjestää esimerkiksi Liikunnan ihmemaata ja Seikkailupuisto on upea palvelu lapsille ja lapsiperheille.

Se vain, että huonossa hapessa olevilla vanhemmilla ei ole jaksamista viedä lapsiaan edes ilmaisten palveluiden äärelle. Pelastakaa lapset julkaisi tänään Lapsen ääni 2015-kyselynsä tulokset. Raportti on luettavissa täältä suomeksi ja ruotsiksi. Moni köyhä lapsi toivoi yhteistä aikaa vanhemman kanssa.

Olen todella onnellinen siitä, että lapsia on alettu kuulla. Haluan kantaa korteni kekoon siinä, että heidän äänensä tulee jatkossa kuulumaan päätöksenteossa yhä enemmän.

Muistan elävästi omasta lapsuudestani ja nuoruudestani sen kun tuntui, ettei millään, mitä sanoi, ollut mitään merkitystä. Ettei tullut kuulluksi ja voinut vaikuttaa. Halusin muuttaa epäkohtia ja päätin, että kun olen aikuinen, puhun niiden lasten puolesta, jotka eivät voi itse vaikuttaa asioihin.

Tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi olen mukana politiikassa. En ole saanut vielä ihmeitä aikaiseksi, mutta jotain kuitenkin. Lasten oikeuksia poljetaan aivan liikaa. Heidän äänensä kuuluu ihan liian vähän.

Köyhien perheiden lasten ääni kuuluu kaikkein vähiten. Siksi on erityisen tärkeää, että Pelastakaa lapset on ottanut tämän vuoden kyselynsä aiheeksi köyhyyden vaikutuksen lasten elämään. Monelle tulee lasten köyhyydestä ensimmäisenä mieleen joku kriisialue kaukana Suomesta. Lapsiperheköyhyyttä on kuitenkin täälläkin, silmiemme edessä.

Olen ollut mukana organisoimassa vaatekeräyksiä vähäosaisille lapsiperheille paitsi ulkomailla, myös Suomessa ja nähnyt omin silmin niiden tarpeen. Samojen perheiden lapsia voi tavata myös ruokajonoissa. Heitä on paljon.

Lapsen ääni-kyselyyn haastatelluista lapsista suuri osa on tyytymättömiä yhteiskuntaamme. Lapset huomaavat asioita, jotka he haluaisivat muuttaa, mutta heillä ei ole siihen tarvittavia välineitä tai mahdollisuuksia. Kaikkein eniten lapset halusivat kyselyn mukaan tulla kuulluksi ja osallistua päätöksentekoon asioissa, jotka koskettavat heitä itseään.

Köyhyydessä elävät lapset kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin koulussa, lähiympäristössä ja harrastuksissa puolet heikommaksi kuin muut lapset.

Olen itse ollut aina sitä mieltä, että äänestysikäraja olisi syytä laskea 15 vuoteen. Lapsia on kuultava kuitenkin vaalien välilläkin, joka päivä. Lasten on voitava osallistua itseään koskevien palveluiden suunnitteluun, oli kyse sitten päiväkodista, koulusta tai nuorisotoiminnasta.

Tein itse Taivassalossa valtuustoaloitteen, jossa toivoin Taivassaloon nuorisovaltuustoa. Ikävä kyllä muut päättäjät ja viranomaiset eivät innostuneet ajatuksesta. Ajoin myös oman vapaa-aikasihteerin palkkaamista kuntaan, joka järjestäisi lapsille ja perheille vapaa-ajantoimintaa ja tekisi koulukuraattorin töitä. Tämä tavoite toteutui hyvin seurauksin.

Lapsen ääni-kyselyyn vastanneista lapsista 15 % haluaisi kunnan panostavan enemmän harrastusmahdollisuuksiin. Monien mielestä harrastukset ovat liian kalliita. Lisäksi kaivattiin harrastuksia, joissa ei olisi kilpailullisia tavoitteita. Se on hyvin tärkeää. Urheiluseura on hieno juttu, mutta se ei riitä.

Edellisessä kotikunnassani järjestin ystävieni kanssa yläasteelle kulttuurikerhoa, jossa mm. näyteltiin, kirjoitettiin ja valokuvattiin. Pikkulapsille järjestin sirkuskerhon, johon saimme vetäjäksi sirkusalan ammattilaisen. Kaikki harrastusmahdollisuudet eivät saa olla kilpailullisia.

Köyhistä lapsista 90 % kokee, että poliitikot ja päätöksentekijät eivät kuuntele lasten ja nuorten mielipiteitä tarpeeksi. Kyselyyn vastanneista köyhistä lapsista 78 % koki mahdollisuuksiansa viedä ajatuksia ja ideoita oman kunnan päättäjille huonoiksi. 81 % haluaisi enemmän mahdollisuuksia lapsille ja nuorille tärkeisiin asioihin vaikuttamiseen.

Näitä lukuja ei saa sivuuttaa. Tekemistä on paljon. On turha ihmetellä lasten ja nuorten pahoinvointia ja ”syrjäytymistä”, jos yhteiskunnan rakenteet pitävät lapsia osattomuuden tilassa. Olen ehdolla eduskuntavaaleissa, koska minulla on voimakas palo edistää lasten oikeuksien toteutumista Suomessa. Mikä surkuhupaisaa, eduskuntavaaleissa menestymiseenkin tarvitsee rahaa.

Jos en pääse vaikuttamaan lasten asemaan kansanedustajan roolissa, aion jatkaa sitä työtäni muilla tavoilla ja toivon, että tulevalta eduskunnalta löytyy viisautta olla säästämättä heidän tukemisestaan, jotka ovat eniten tuen tarpeessa. Lasten unohtaminen tulee lopulta hyvin kalliiksi.

Laura Rantanen on varsinaissuomalainen eduskuntavaaliehdokas, joka palaa halusta tehdä nykyistä parempaa lapsi- ja perhepolitiikkaa. Lauran kampanjaa voit tukea täällä ja tutustua lisää nettisivuilla: http://rantanenlaura.fi/