Minä olen hyvä?

Jokaiselle päivälle ja viikolle on teemansa ja 4.-8.3 vietetään Minä olen hyvä!-viikkoa. Nyt on siis lupa kehua itseään ja onnistumisiaan. Omasta itsestään välittäminen ja kiitoksen antaminen ei välttämättä ole helppoa, mutta nykypäivänä tärkeä taito. Pystyykö iloitsemaan toisten onnistumisista ja menestyksestä, tai kannustamaan toisia, jos ei terveellä tavalla ole tyytyväinen itseensä?

Työpaikalla työkaveri ”puukottaa selkään” ikävälla tavalla, mustamaalaa ja kyykyttää. Hakee ehkä hyväksyntää kantelemalla tekemisiäsi ja puhumalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Politiikassa sanoja laitetaan suuhusi tyyliin: ”eihän sinun nyt kannata mennä siihen paikkaan itseäsi ehdottamaan ensikertalaisena, liian vaativaa.” Tekemisiäsi kytätään ja virheitä syynätään. Voiko toinen tehdä päätöksen puolestasi, oletko kyvykäs hoitamaan tehtävää? Toimintatapoihin on tullut jäädäkseen toisen aliarvioiminen ja kampittaminen, jotka eivät varmasti paranna minkään työyhteisön tulosta. Työpaikoilla ja politiikassa esiintyy myös hyvä veli-järjestelmä, joka edesauttaa näiden tapojen pesiytymisen yhä vain syvemmälle.

Jos kaikki se  energia, joka käytetään toisten virheiden etsimiseen ja kyykyttämiseen voisi siirtää asioiden eteenpäin viemiseen, olisi mahdollista saada paljon aikaan. Miksi toisen menestyksestä ei voi iloita ja olla tukena? Kenties kateus nostaa päätään ja estää kaiken yhteistyön, vaikka yhdessä olisimme suurempia.

Kun kerran tämän viikon teemana on kehu itseäsi, toivon, että ensi viikolla vietetään kehu kaveria-viikkoa. Olisiko se paha, jos joka päivä löytäisimme työkaverista, puolisosta, ystävästä tai vaikka siitä työpaikan kiusaajasta jotain positiivista sanottavaa?

-Petra