”Jo kolme päivää vegaanina!” – Kasvissyönti kuumentaa tunteita somessa

Kaverin Facebook-seinälle on alkanut ilmestyä kuvia lihasta valmistetuista ruoka-annoksista.

”Miltäs maistuis vietnamilainen häränhäntäkeitto nimeltä pho?”, lukee yhden kuvan päällä. Kuvan lataaja lupaa laittaa yhteisen kaverimme seinälle kuvan liharuuasta joka päivä koko loppukuun ajan.

 

”Maistuisko samettinen, aavistuksen tulinen tomaattikeitto basilikaöljyllä, creme fraichella ja mainioilla lihapullilla? Tänne muuten maistui…”, raportoidaan seuraavan kuvapostauksen yhteydessä.

Kaveri, keski-ikäinen suomalaismies, on päättänyt haastaa itsensä. Hän aikoo elää yhden kuukauden ajan syömättä eläinkunnan tuotteita. Se tuntuu olevan monelle liikaa. Hanke on yritettävä torpata.

Samalla seinällä joku moittii eläinkunnan tuotteista kieltäytymistä elitistiseksi. Eräs keskustelijoista on käyttänyt monta tuntia aikaa ihmetelläkseen, miksi juuri ihmisen pitäisi luopua toisten lajien hyväksikäytöstä, vaikka muurahaisetkin lypsävät kirvoja, ja miksi eläinten oikeuksia arvostavat eivät kieltäydy porkkanoista, vaikka kasvienkin tiedetään reagoivan ympäristöön.

Yhtäkkiä sosiaalinen media tuntuu tulvivan sen todistelua, että eläinten käyttämisestä ei pidä missään nimessä kieltäytyä, ei edes kuukauden ajaksi. Siihenkin löytyy perusteluja, että miksi ei. ”Koska liha on hyvää.” ”Koska maito on hyvää.”

Mikä saa tavalliset kansalaiset juuri nyt lobbaamaan eläimistä tehtyjä tuotteita niin tarmokkaasti. Vastaus on #vegaanihaaste – Oikeutta eläimille ja Vegaaniliitto ovat haastaneet ihmisiä kokeilemaan tammikuuta ilman eläinkunnan tuotteita. Moni tunnettu ihminen poliitikoista muusikoihin ja kosmologiin on ottanut haasteen vastaan.

Ideana on siis, että kuka tahansa voi lähteä mukaan ja tarkkailla kulutustottumuksiaan ja tapojaan kuukauden ajan. Haastaa itsensä kokeilemaan itselleen tutusta ja turvallisesta poikkeavaa elämäntapaa. Haasteessa keskitytään ruokavalioon. Eläimiä käytetään toki monella muullakin tavalla kuin ruuaksi, viihteenä, vaatteissa jne. Ruuasta on kuitenkin helppo lähteä liikkeelle.

Kasvissyöjänä oleminen on tämän päivän Suomessa helppoa laiskallekin, sillä myynnissä on paljon valmisruokia, ja niille, joilla on varaa syödä kahviloissa ja ravintoloissa, on myös runsaasti vaihtoehtoja. Nämä somen lihantuputtajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että kasvissyöjänä eletty kuukausi on lähes kohtuuton haaste. Myös silloin, kun valinnan on tehnyt joku muu, kuin tuputtaja itse.

Se tässä onkin kiinnostavaa. Kaverin elämäntapakokeilu koetaan niin häiritsevänä, että siihen on pakko puuttua ja koittaa vaikuttaa. Saada se loppumaan. Miksi? En ole nähnyt vastaavaa tapahtuvan, kun joku kertoo esimerkiksi koittavansa luopua alkoholista tai tupakasta. Mikä juuri kasvissyönnissä on niin kovin häiritsevää silloinkin, kun itse saa kaikessa rauhassa syödä mitä tahtoo.

Onko kyse siitä, että joku haastaa omat tutut tavat? Jos tuo minun kaltaiseni keski-ikäinen lihaa syövä heteromieskin lähtee mukaan tällaiseen, niin onko minun joulukinkkuni uhattuna?

Aina, kun maailma muuttuu, niin muutos herättää vastustusta, vaikka se tarkoittaisi muutosta moraalisesti ja ekologisesti kestävämpään suuntaan. Usein muutosta vastustavien perustelut ovat jälkeenpäin ajateltuina hiukan hassuja.

Ei ole pitkään siitä, kun naispresidenttiä vastustettiin muun muassa sillä perusteella, ettei hän voi kätellä vieraita itsenäisyyspäivän vastaanotolla, kun käsilaukku on tiellä. Äkkiä ajateltuna huvittavaa, syvällisemmin ajateltuna raivostuttavaa. Naisten äänioikeuttakin vastustettiin voimakkaasti, koska ”se nyt on vain niin, että miehet päättävät asioista. Piste.”

Yleensä, kun jostain vääryydestä on päästy eroon, niin jo pian kaikki ihmettelevät, että miten sellainen saattoi koskaan tapahtua ja olla mahdollista. Uskon ja olen varma, että näin tullaan suhtautumaan esimerkiksi turkistarhaukseen Suomessa vielä minun elinaikanani.

Lihansyönnin ja muiden eläinkunnan tuotteiden kulutuksen suhteen tulevaisuus voi olla toinen.

Mutta mitä enemmän eläimiä aletaan arvostaa ja niiden oikeudet vapaaseen elämään tunnustaa, voi olla vaikea perustella myöskään niiden kasvattamista ruuaksi vain sillä perusteella, että liha on niin hyvää. Kun eläimiä aletaan arvostaa, tuotantotapoja on vähintään muutettava kestävämpään suuntaan.

Tulevaisuuden Suomessa mikä tahansa tuotantotapa ei tule enää eläinten suhteen menemään läpi. Eläimistä ja niiden hyvinvoinnista on jatkuvasti enemmän tutkittua tietoa. Moni ajassa kiinni oleva eläintilallinen on ymmärtänyt tämän jo nyt, ja nähtävissä on virkistäviä poikkeuksia siitä ”tavanomaisena tuotantona” tuntemastamme tuotantomuodosta, joka ei tarjoa esimerkiksi sioille mahdollisuutta lajityypilliseen elämään.

Eläinoikeusajattelun mukaan muiden eläinten syrjiminen, eli spesismi, ei ole moraalisesti perustellumpaa kuin esimerkiksi rasismi.

Silti sen annetaan suomalaisessakin yhteiskunnassa jatkua, koska meillä nyt on tällainen tapa. Ymmärrän hyvin sen, että moni haluaa syödä omasta mielestään hyvää ruokaa, oli se miten tahansa tuotettu. Jokainen meistä vetää oman toimintansa rajat suhteessa eläimiin juuri siihen, mihin vetää.

Jollekin on ok syödä teollisesti tuotetun porsaan lihaa, ja pukeutua kettuturkkiin, mutta ei tunnu hyvältä ajatukselta kohdella omaa lemmikkikoiraa samoin, kuin tuotantoeläiminä olevia sikoja ja kettuja. Toinen ei halua käyttää eläimiä yhtään millään tavalla hyväkseen. Kolmas kasvattaa muiden ruuaksi eläimiä, muttei syö lihaa itse, eikä hyväksy lemmikkieläinten pitoa.

Jokainen perustelee itse itselleen oman toimintansa. Olen itse jakanut elämääni vuosia lihakarjan tuottajan kanssa. Hänellä on satoja nautoja, joista aina joku silloin tällöin päätyy jonkun ruuaksi. Hän otti naudat, koska ne täydentävät luomutilan ravinnekiertoa ja hoitavat perinnemaisemia. Hän koittaa mahdollistaa hoidossaan oleville naudoille mahdollisimman lajityypillisen elämän.

Itse lopetin eläinten syömisen jo teininä. Koen, että suomalaisessa lainsäädännössä liittyen eläimiin on hyvin paljon kehittämistä. Eduskunta on keskeisessä roolissa siinä, millaista eläinpolitiikkaa Suomessa tehdään. Kansalaisaloite mahdollistaa parhaimmillaan sen, että eduskunnalla on aiempaa enemmän valtaa asioista päättämisessä.

Paitsi hallinnon kautta, asioihin voi vaikuttaa myös omilla kulutustottumuksillaan. Maailma muutetaan palanen kerrallaan, ja somen kuohunnasta päätellen vegaanihaaste ajaa asiansa. Yhä useampi herää miettimään omia tapojaan liittyen eläinten käyttöön, ja sillä on aina seurauksensa. Tässä tapauksessa vähintään se, että kasvisruokavaliota kokeilleet huomaavat, miten uhkaavaksi jotkut kokevat lihasta kieltäytymisen. Osa heistä on ehkä ensimmäistä kertaa elämässään siinä asemassa, jossa enemmistö kokee heidän tapansa syödä häiritsevänä.

Eläinkunnan tuotteita syöviltä vaaditaan harvemmin perusteluja sille, miksi he ovat valinneet kyseisen elämäntavan. Kuukaudessakaan kasvissyöjänä ei luultavasti voi välttyä vaatimuksilta perustella valintansa.

Tutustu vegaanihaasteeseen täällä: http://www.vegaanihaaste.net/

Kirjoittaja Laura Rantanen kiinnostui jo lapsena eläinten hyvinvoinnista. Hän on kansalaisjärjestön tiedottaja ja vapaa toimittaja, ja ehdolla eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomesta.