Kohdataan lapset tasa-arvoisemmin
Olen tosi paljon lähiaikoina miettinyt myös Turun Lauran aikaisemmassa blogipostauksessa käsittelemää vanhempainvapaiden 6+6+6 järjestelmää ja vanhemmuuden kustannuksien jakamista työnantajien kesken. Siten minua pyydettiin valitsemaan yksi tasa-arvoon liittyvä teema. Ajattelin, että aikuisten tasa-arvoon vaikuttaa olennaisesti se, miten tasa-arvoisesti lapsia kohdellaan. Asioita on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta juuri nyt tämä tuntuu tärkeältä.
Ajattelin koulua ja päiväkotia. Sitä, miten tyttöihin yhä suhtaudutaan eri tavalla kuin poikiin.
Harva tahtoo tunnustaa itsessään erilaista suhtautumista lapsiin heidän sukupuolensa perusteella. Lasten kasvattajat, päiväkodin henkilökunta ja opettajat, varmasti mielellään mieltävät itsensä tasapuolisiksi mitä tulee lasten kohteluun. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen, kun käyttäytymistä seurataan esimerkiksi videoimalla päiväkotien arkea huomataan, että poika- ja tyttölapsia kohdellaan eri tavalla: on erilaiset käyttäytymisstandardit, erilainen vaatimustaso.
Sen huomaavat myös kasvattajat itse. Iloinen uutinen on se, että kun huomaa käyttäytyvänsä tietyllä tavalla, on käytöstään helpompi muuttaa. Tarkoituksena näissä projekteissa ei olekaan se, että näytetään päiväkotien henkilökunnalle kieltä ja sanotaan että saatiinpas kiinni, vaan se, että tunnistamisen kautta päästään kehittymään.
No miten tämä nyt sitten liittyy poliittiseen päätöksentekoon?
Kouluista ja päiväkodeista säästetään koko ajan. Henkilökunnan resurssit on minimissä, eikä aikaa jää oman toiminnan arvioinnille, jos se juuri ja juuri riittää lasten perustarpeiden ja –turvallisuuden varmistamiseen.
Sivustolla feministisetvaalit.fi olen antanut lupauksen, että otan kaikessa päätöksenteossa huomioon sen vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Kouluista ja päiväkodeista säästäminen on yksi erimerkki päätöksenteosta, joka vaikuttaa myös siihen. Päivähoidossa esimerkiksi voidaan säästää alentamalla henkilökunnan koulutusvaatimuksia. Koulutuksen avulla kuitenkin henkilö oppii kyseenalaistamaan omaakin toimintaansa, ja näkemään asioita laajemmasta kulmasta. Itse olen käynyt ihan pikkiriikkisen määrän pedagogisia opintoja, ja jo niiden aikana opin valtavasti uusia näkökulmia lapsen kehityksestä. Se, ettei päiväkodin henkilökunnalla ole pedagogista ja kasvatukseen keskittynyttä koulutusta muuttaa helposti päiväkodin varhaiskasvatusta tarjoavasta paikasta säilytyspaikaksi.
Päiväkotien ja koulujen henkilökunnalla tulee innon ja omistautumisen lisäksi olla aikaa ja valmiuksia tasa-arvoiseen, tasokkaaseen kasvatustyöhön. Siitä minä tahdon olla pitämässä huolen siellä unelmaduunissani eduskunnassa.
Kirjoittaja on vaasalainen feministi ja vihreä kaupunginvaltuutettu, joka on ehdolla eduskuntaan.
