Kuka pelkää kasvissyöjää?

Turun Lauran mainio kirjoitus #vegaanihaaste :sta saa vastauksen täältä Vaasasta. Itse olen elänyt, odotas kun lasken, pian kahdeksan vuotta kasvissyöjänä, mutta ruokavaliooni kuuluu myös maitotuotteita, kalaa ja kanamunia. Ennen ryhtymistä kasvissyöjäksi haaveilin siitä aika kauan, mutta luulin sen olevan vaikeaa. Kunnes huomasin, etten oikeastaan edes syönyt paljoa lihaa. Jääkaapista löytyi ihan käytännön syystä lähinnä vihanneksia. Asuin silloin vielä yksikseni, ja lihatuotteet jäivät usein pilaantumaan jääkaappiin. 

On jännää, miten usein joutuu vastailemaan kummallisiin kysymyksiin. Olen myös oppinut, mitä kannattaa vastata jos ei jaksa lähteä kinaamaan (kinamielen tunnistaa usein äänensävystä. Joskus ihmiset kyselevät ihan avoimesti muuten vaan, se on ihan ok). Yleisin kysymys on luonnollisesti se, mistä syystä olen kasvissyöjä. Siihen on hyväksyttävämpää vastata ”terveydellisistä syistä” kuin ”koska eläimiä ei saisi tappaa.” Myös ”koska vastustan nykyistä eläintuotantomallia” on parempi syy kuin ”koska eläimiä ei saisi tappaa.” 

Se, että syön kalaa saa aikaan jänniä reaktioita. Toisaalta se on ihmisten mielestä jotenkin lieventävä asianhaara, kommentit ovat vähän huojentuneita. Hyvä hyvä. Toisaalta se myös saa ihmiset vahingoniloisiksi: ethän sä olekaan kunnon kasvissyöjä. Mitä hyötyä sun on jättää liha pois jos syöt kalaa? Nämä ovat usein niitä närkästyneimpiä.

Jos ihmisellä vaikka on auto, ja hän on siitä huolimatta päättänyt kävellä työmatkansa, ei kukaan lähde kyselemään, että mitä hittiä, mikset sä sitten kävele kauppaankin? Mutta jos on päättänyt lihasta luopua, pitäisi samalla rykäisyllä pelastaa koko maailma. Luopua kaikesta. 

Myös se, että jaan ruokapöytäni sekasyöjän kanssa saa ihmiset hämilleen. Miten monta kertaa olenkaan saanut vastata kysymykseen ”teetkö sä sitten erikseen ruuat sulle ja sun miehelle?” No en. Meillä syödään samaa ruokaa. Meillä asuu sellainen jännä sekäsyöjä, jolle kelpaa myös kasvisruoka. (Ja silleenki se on jännä että tekee kans ruokaa. Kasvisruokaa, kun kerta asuinkumppani on kasvissyöjä.) 

On ihan ok tehdä vähän hyvää, vaikkei koko elämäänsä pyhyydelle omistaisikaan. Sillä, että vaikka vähentää lihansyöntiä on jo iso merkitys. Hurjan moni syö lihaa ihan jokaisella ateriallaan: pekonia aamupalalla, lihakeittoa lounaaksi, kinkkuvoileipä välipalaksi, pihvi iltaruuaksi. Jos vaikka niistä voileivistä jättäisi ne lihat pois? Tai ottaisi käyttöön vaikka yhden lihattoman päivän viikossa?

Mun modifioitu #vegaanihaaste muuten on se, etten syö kalaa tammikuun aikana. Ehkä musta jonain päivänä tulee vegaani, mene ja tiedä.

 

Kirjoittaja on Vaasalainen kaupunginvaltuutettu, kääntäjä-yrittäjä ja myyjä, ja ehdolla kevään eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiirissä.