Miten minusta tuli joojoo-nainen?

Moikkatirallaa.

Täällä on ollut tovin hiljaista, kun Petra on miettinyt tahollaan, että mitä tekee tämän blogin kanssa ja seuraamme on liittymässä uusi mahtava bloggari, joka esittelee itsensä pian.

Taivassalossakin on ollut syksyllä poliittista säpinää. Olen viihtynyt peruspalvelulautakunnassa ja siihen liittyen voisin bloggailla kuulumisia erikseen, osallistuin pääkaupunkiseudulla Vision Parempi Eurooppa- ja sotepolitiikka-koulutuksiin ja paikallisesti olemme tehneet kuntastategiaa, johon siihenkin palaan. Nyt kuitenkin tällainen päivänpolttava bloggaus väliin.

Tein juuri yleisönosastokirjoituksen paikallislehteen. Se on oikeastaan vastine tämän päivän lehdessä olleeseen kirjoitukseen, jossa Vakka-Suomen Sanomien päätoimittaja ihmettelee nimimerkin takaa, miksi Taivassalon kunnanvaltuutetut ovat kokouksissa niin kovin hiljaisia. Vastaan siihen omalta, ja vain omalta osaltani tässä. Saa nähdä julkaisevatko. Ja jos julkaisevat, niin odotan toki kosolti rakkautta ja ymmärrystä uusilta poliitikkoystäviltäni.

Luulivat ilmeisesti jo nujertaneensa minut, mutta ei tällaista lähiön kasvattia nyt ihan helpolla saada alistumaan. On sitä koettu raskaampiakin juttuja kuin paikallisten pikkupomojen kiukuttelua ja solvaamista. Piis ja love, mutta ei tarvitse ihan kaikkeen alistua, eihän?

 

Miksi minusta tuli joojoo-nainen?

Vakka-Suomen Sanomien päätoimittaja kysyy nimimerkin takaa tärkeän kysymyksen 14.11. lehdessä: Miksi Taivassalon kunnanvaltuutetut ovat valtuuston kokouksissa tuppisuina? Olennainen, hyvä kysymys.

Aloitin itse kunnanvaltuutettuna Taivassalossa tällä kaudella, ensimmäinen kokous oli tammikuun lopussa. Kokous kesti muistaakseni kymmenisen minuuttia. Minkäänlaista keskustelua ei käyty. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Aluksi paikallinen pankki jakoi korruptiolahjojaan ja sitten nuijittiin menemään.

Kuulin, että tällaisia Taivassalon kunnanvaltuuston kokoukset ovat aina olleet. Mitä sitä hyvää muuttamaan, eikö ole mukavaa, että pääsee nopeasti kotiin.

Ei se ole. Olen toiminut nyt kymmenen vuotta aktiivisesti politiikassa ja en ole missään, ikinä törmännyt tällaiseen päätöksentekokulttuuriin kuin Taivassalossa.

Jos et ole asunut kunnassa vauvasta asti, toiminut paikallisessa yritysmaailmassa tai pankissa johtotehtävissä ja halua rakentaa Taivassalon keskustaan graniittiseiniä, joita uudeksi seurakuntakodiksi kutsutaan, niin sinun on parasta pysyä poissa päätöksenteosta, tai ainakin hipihiljaa.

Ja jos et tajua pysyä hiljaa, niin sinut pelotellaan hiljaiseksi.

Ehkä tämän takia isojen ryhmien uudetkin valtuutetut ovat valinneet mykkyyden lähtökohtaiseksi tavaksi vaikuttaa. Itse en sitä vielä alkuvuodesta tajunnut.

Sen ensimmäisen kokouksen jälkeen olin yhteydessä puheenjohtajaan, ja ehdotin kyselytunteja valtuuston kokouksiin. Muutaman kerran vuodessa varattaisiin kokouksen yhteydessä kunnolla aikaa valtuutettujen kysymyksille meneillään olevista asioista. Yleensä yksi valtuutettu seuraa aktiivisesti yhden tai maksimissaan kahden lautakunnan asioita, eikä kaikkea ole esityslistoilla.

Tällöin myös niiden valtuutettujen, jotka eivät ole hallituksessa (meitäkin tosiaan on muutama, tosin taidan edustaa nykyisellään ainoaa ryhmää, jolla ei ole hallituksessa lainkaan edustusta) olisi mahdollisuus esittää julkisesti kysymyksiä hallitukselle, ja se lisäisi osaltaan päätöksenteon avoimuutta, toisi eloa kokouksiin ja palvelisi jatkossa livestriimausten tai kokoustallenteiden katsojia.

Niin, tässä vaiheessa vielä uskoin, että jatkossa kokoukset taltioitaisiin.

Tein heti ensimmäisessä valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa halusin lisätä avoimuutta kunnan päätöksenteossa. Kuntalaiset voisivat sen myötä keskustella jo valmisteluun tulevista asioista ja voivat halutessaan vaikuttaa asioihin luottamushenkilöiden tai virkamiesten kautta.

Halusin myös, että nuorten ääni huomioitasiin yhä paremmin päätöksenteossa ja esitin alkuun seuraavia toimenpiteitä:

Esitän, että toimielinten esityslistat julkistetaan internetissä liitteineen ennen kokousta, heti kun ne valmistuvat.

Kunnanvaltuuston kokoukset lähetetään suorana lähetyksenä internetissä esimerkiksi Enontekiön kunnan tapaan, mutta tallenteisiin voi palata myös myöhemmin nettisivuilla.

Selvitetään nuorisovaltuuston perustamista Taivassaloon.

Näistä toteutettiin ensimmäinen, ja nykyään toimielinten esityslistat liitteineen ovat netissä heti valmistumisensa jälkeen. Kuntalaiset pääsevät tutustumaan niihin samaan aikaan päättäjien kanssa. Livestriimaukset eivät toistaiseksi edenneet ja sivistyslautakunta oli sitä mieltä, ettei nuorisovaltuustolle ole kunnassamme tarvetta.

Olen myös vaatinut kunnan päättäjille koulutusta muun muassa kokoustekniikasta, jotta päättäjät varmasti tietäisivät, mitä heidän tehtäviinsä kuuluu. Koulutusta on hiukan järjestettykin, vielä se ei ole kuitenkaan muuttanut päätöksentekokulttuuria käytännössä.

Syksyllä ylitin ilmeisesti jonkun näkymättömän rajan, sillä uskaltauduin kysymään valtuuston sähköpostilistalla, voisiko valtuusto päättää kokousajoista etukäteen, eli noudattaa lakia. Tähän asti käytäntö on ollut se, että valtuuston kokouksista saa tiedon muutamaa päivää etukäteen.

Tämä oli hallituksen varapuheenjohtaja Anssi Päivärinnalle liikaa. Hän lähestyi minua henkilökohtaisesti yleissävyltään asiattomalla sähköpostilla, jossa hän henkilökohtaisten viittausten lisäksi kertoi, että ”kokousaikataulut muodostuvat asioiden mukaan ei minkään ennakkoon laaditun aikataulun mukaan.”

Ikävä kyllä kuntalaki on asiasta eri mieltä (eli valtuusto päättää kokousajat, ja jos tulee lisätarvetta, valtuuston pj kutsuu koolle), mutta ei sillä kai niin väliä.

Esimerkiksi Vantaalla on kaikille toimielimille kokousaikataulut koko vuodelle, enkä tiedä mitään kuntaa Taivassalon lisäksi, jossa kokousaikatauluja ei päätettäisi ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin. Sillä, että kokousajat on sovittu ajoissa voidaan varmistaa, että ihmisillä on aikaa valmistautua, hankkia lisätietoja ja pyytää mielipiteitä. Tiukat aikataulut vaikeuttavat kuntalaistenkin mahdollisuuksia seurata päätöksentekoa.

Keskinen ihmetteli valtuuston puheenjohtajan tiukkaa otetta nuijaan. Jos hän olisi ollut läsnä kunnanvaltuuston tilaisuuksissa aikaisemmin, hän voisi spekuloida valtuuston puheenjohtajan tiukasta linjasta esimerkiksi seuraavaa: Voisiko se olla tapa suitsia jo ennalta asiattomia vuodatuksia, joiden pelossa täällä täytyy elää?

Koska samat henkilöt ovat johtavia päätöksentekijöitä seurakunnassa ja kunnanvaltuustossa, niin puurot ja vellit ovat auttamattoman sekaisin, ja kunnan strategiaseminaarissa saattaa kuulla tulikivenkatkuisia monologeja seurakunnan asioista.

Sävy ei suinkaan ole aina asiallinen, eli ymmärrän hyvin, jos nuijan varressa täytyy olla henkisesti varpaillaan.

Hiljattain minut kutsuttiin varavaravarapaikalta kirkkovaltuuston kokoukseen. Menin, kun pyydettiin, vaikka en olekaan perillä seurakunnan päätöksenteosta. Sen takia minulla ei ollut kyseisessä kokouksessa mitään sanottavaa, etenkään, kun esityslistan asiat oli neuvoteltu ryhmien välillä etukäteen ja ne vain nuijittiin läpi. (Samanlaista nuijintaa sen on kunnanvaltuustossakin, kuten Keskinen nopeasti oivalsi.)

Ilmeisesti jo paikallaoloni oli kuitenkin liikaa, sillä kokouksen jälkeen minua odotti eteisessä lynkkausryhmä Kokoomuksen ja Keskustan kunnallispoliitikkoja, jotka edustavat kunnallisen päätöksenteon ydintä. Kunnanhallituksen varapuheenjohtajana toimiva Päivärinta muun muassa huusi minulle, miten ”tulen kunnalle kalliiksi.” Olen kuulemma törkeä tyyppi.

Tätä viestiä halusivat kallooni takoa Päivärinnan lisäksi myös mm. Tarja Keskitalo ja Jorkka Lehtonen. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Vilho Vuorinen tyytyi myhäilemään taustalla.

Sakinhivutuksen ”virallinen syy” oli kuulemma se, että olin tullut niin törkeästi sisälle kokoustilaan kesken kirkkoherran puheen. Muilla läsnäolijoilla, kuin tällä huutokuorolla, oli kuitenkin asiasta varsin erilainen näkemys. Pahoittelin tietenkin mahdollisesti aiheuttamaani häiriötä kirkkoherralle heti, kun sain kuulla sakinhivuttajilta syyn heidän vihaansa.

Arvatkaa, mistä kirkkoherra muuten puhui ennen kokousta? – Anteeksiannosta. Sain syntini häneltä anteeksi, vaikka hän ei ollutkaan kokenut saapumistani törkeänä. Muutamalle seurakunta-aktiiville puheen sisältö oli ilmeisesti jäänyt sanahelinäksi ja toissijaiseksi asiaksi.

Heidän mielestään oli lähempänä kristillistä maailmankuvaa lietsoa toisiaan raivoon ja käydä porukalla yksittäisen seurakunnan varavaltuutetun kimppuun, jolla ei ole kirkkovaltuuston toiminnassa osaa eikä arpaa. Heidän syytöksistään ja rivien välistä tulkitsin, että tämä viha kumpuaa muista ympyröistä, kuin tuon illan kokouksesta.

Meillä oli nyt 11.11. ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous tämän kirkkovaltuustoepisodin jälkeen. Saavuin kokoustilaan viisi minuuttia ennen kokouksen alkamista, sillä minulla ei ollut ennen kokousta ryhmäkokouksia tai hallituksen palaveria. Osallistumiseni herätti paikallaolijoissa ihmetystä. ”Ai sä tulit?” Kokoomuksesta oli ehditty järjestää minulle varaedustaja paikalle.

Voi vain miettiä, että miksi? En ollut missään vaiheessa ilmoittanut, että olisin estynyt. Olivatko pelottelijat jo tulleet keskuudessaan siihen johtopäätökseen, että kunnon henkisen lynkkauksen jälkeen ymmärtäisin omaksi parhaakseni pysyä kokouksista kaukana ja säästyä näin henkiseltä pahoinpitelyltä jatkossa?

No, toki tuollainen pelottelu jälkensä jättää. Ei tosiaan tehnyt mieli käyttää kokouksessa puheenvuoroja, eli olin huomaamattani liukunut sille paikalle, jolla tässä kunnassa täytyy olla, jos ei satu olemaan kunnanhallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai muuten jollakin tavalla oikeaa porukkaa.

Sain jo alkuvuodesta kuulla, että täällä on hyvä, että on ajoissa paikalla, ja mielellään pääasiassa hiljaa, niin ei ainakaan ärsytä ketään. Siihen rooliin taidan olla taipumassa minäkin, eikä siihen mennyt kuin vajaa vuosi.

Kulttuurit muuttuvat, kun niitä muutetaan, mutta kaikki eivät siitä tykkää, että ryhdytään puhumaan. Kivempi se on vuosikymmeniä kaikessa rauhassa suhmuroida sillä porukalla, mikä on tunnettu rippikouluiästä asti. Kunnan päätöksenteko, seurakunnan päätöksenteko, taustalta löytyvät olennaisilta paikoilta samat ihmiset.

Jos et ole heidän takanaan, älä puhu.

Terveempää, avoimempaa ja elävämpää päätöksentekokulttuuria toivoen, Laura Rantanen (vihr.), Taivassalo