Peruspalvelulautakunta kuunteli kuntalaisia, osa 2.
Tervehdys taas.
Jatkan hiukan eilisestä ja toivon, että tämä kiltti blogialusta käyttäytyy nyt nätisti, eikä asettele tekstiä tuollaiseksi eilisen kaltaiseksi pötkömössöksi. Teksti näkyy kirjoitustilassa ihan normaalina kappalejakoineen, mutta lähetyksen jälkeen osa tekstistä pötköytyy. En osaa korjata asiaa.
Ekaksi täytyy kuitenkin kehua Taivassalon terveyskeskusta. Vietin siellä aikaa taas tänään aamulla verikokeiden ottamisen merkeissä, ja on kyllä mukavaa henkilökuntaa. Maanantaina koin samalla terveysasemalla ihmeen, jota en ollut kokenut koskaan aikaisemmin elämässäni. En kertaakaan.
Tuo ihme oli lääkäri, joka toimi niin, kuin utopioiden terveyskeskuslääkärit. Hän kyseli kysymyksiä, otatti kokeita, huolehti kontrollikäyntiajan, antoi lähetteen jatkotutkimuksiin niitä tarvitseville. Tuo kokemus oli kovin toivoa antava. Että tällaistakin saa kokea! Tapasin vielä siellä odotellessani (kolmisen tuntia vietin odotustiloissa yhteensä) isoisäni veljen, ja sain samalla kutsun sukutapaamiseen.
Toiseksi haluan kehua Taivassalon vapaa-aikaohjaajaa, joka on myös koulukuraattori. Ensinnäkin niin mahtavaa, että meillä nyt on oma, en edes tajua, miten koskaan pärjäsimme ilman! Emmekä kyllä pärjänneetkään, joten onneksi tilanne on nyt toinen. Jani Korhonen on ihan mahtava. Kävin tänään aamupäivällä briiffaamassa häntä eilisen tilaisuutemme sisällöstä ja siellä esille nousseista toiveista vanhusten vapaa-ajantoimintaan liittyen.
Jani tuntuu saaneen hommansa nopeasti ja hyvin haltuun. Hänellä on työhuone uudessa yhtenäiskoulussa, osan ajasta hän on yläkoulun tiloissa, nyt kun se vielä toimii erillisessä rakennuksessa. Lisäksi hän on jalkautuneena milloin missäkin.
Päivän viikosta Jani tekee kuraattorin töitä, lisäksi on vapaa-aikatoimi, jonka asiakkaina ovat kaiken ikäiset kuntalaiset. Nyt ovat esimerkiksi alkamassa liikuntakerhot 4-6-vuotiaille ja 1-2-luokkalaisille. Janin kanssa on tosi kiva jutella asioista, koska hän on niin samalla aaltopituudella ja suhtautuu työhönsä oikealla asenteella. Hyvä rekrytointi kunnalta. Nyt sitten pidetään uudesta työntekijästämme huippuhyvää huolta, että hän jaksaa työssään ja viihtyy pitkään.
Olen aikaisemminkin hehkuttanut, että meillä on niin loistavia työntekijöitä viranhaltijoissa, ettei mitään rajaa. Heitä tulee kunnan vaalia ja pitää heistä kiinni. Olen tainnut aikaisemminkin nostaa esille esimerkiksi sivistystoimenjohtaja Esa Pirkolan ja peruspalvelujohtajan Marika Polson. Sellaisia aarteita ei joka kuntaan valitettavasti riitä, joten toivon, että he haluavat työskennellä täällä pitkään. Oi, mahtavia tyyppejä.
Sitten vielä eilisestä.
Oli mielenkiintoista, kun yksi yleisön edustajista alkoi kysellä, että minkä takia olemme järjestäneet tilaisuuden? Hänellä oli voimakas näkemys siitä, että jos peruspalvelulautakunta järjestää avoimen keskustelutilaisuuden kuntalaisille, niin lautakunnalla on joku ”ketunhäntä kainalossa”, eli haluamme puhua jostain nimenomaisesta asiasta, hänen käsityksensä mukaan tiedottaa jostakin ongelmasta. Tämä oli hassu, vaikkakin ymmärretävä näkökulma.
Olin paikalla, kun aloimme ensimmäistä kertaa miettiä lautakunnassa tällaisten kuntalaistapaamisten järjestämistä. Pointtina oli lisätä kuntalaisdemokratiaa ja päätöksenteon avoimuutta. Siinä se, yksinkertaisuudessaan. Mielestäni tilaisuus ajoi asiansa. Mietin, että seuraavaksi voisimme jalkautua esimerkiksi kouluun tai päiväkotiin. Ainakin eilen tuli sellainen vaikutelma, että paikan valinta vaikuttaa osallistujien ajatuksiin illan teemoista.
Vanhusten asiat painottuivat keskustelun sisällössä, koska olimme vanhusten palvelukeskuksessa.
Illan kohokohta oli minulle henkilökohtaisesti kokemus, jonka sain virallisen osuuden päätyttyä. Pääsin vierailemaan vanhainkodin tiloihin, joissa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Oli todella tärkeää nähdä omin silmin vanhainkodin asukkaita ja heidän elinympäristöään. Se on jotain aivan muuta, kuin luvut paperilla. Ihmiselämää. Veikkaan, että Taivassalon vanhainkoti on suomalaisena vanhainkotina ihan hyvästä päästä. Itse olen pienten yksiköiden kannattaja, ja sitä se on.
Sairaalamainen, mutta sairaalaksi kotoisa. En tunne henkilökuntaa kovin hyvin, mutta sen minkä tunnen, niin arvostan. Olisikin muuten ihan kiva lautakuntana tavata kunnan laitosten henkilökuntaa, jos heiltä vain mitenkään löytyisi sopivaa aikaa siihen.
Yksi vaihtoehto olisi käytäntö, josta tähän blogiin oman kuntansa asioista kirjoittava Petra vinkkasi. Heidän kunnassaan toivotaan, että valtuutetut kävisivät käytännössä katsomassa ja kokemassa mitä vanhustenhoito on.
Hän kertoi suunnittelevansa itse vanhainkotiin tutustumista jonain päivänä töiden jälkeen, vähän niinkuin ”työharjoitteluna.” Luvut eivät tosiaan vain lukuina aukene. Mitä todellisuudesta kertoo vaikka hoitajamitoitus, esimerkiksi 0,47 hoitajaa?
Tämä olisi mahtava käytäntö ihan kaikkiin kuntiin. Valtuutettujen ja olennaisten lautakuntien jäsenten työharjoittelut esimerkiksi vanhainkodissa, kotipalvelun mukana, päiväkodissa ja koulussa. Kannatan. Ja haluan ehdottomasti itse osallistua.
Olin aika liikuttunut lähdettyäni vanhainkodilta kotiin. En koskaan unohda sitäkään rouvaa, joka muiden valmistautuessa yöpuulle ja purskutellessaan sängyissään hampaitaan lepäili omalla vuoteellaan kauniissa jakkupuvussa, lakerikengät jalassa ja kaunista pikku käsilaukkua tiukasti kainalossaan puristaen.
Vierailu herätti paljon tunteita ja ajatuksia.
Tänään mietimme vapaa-aikaohjaajan kanssa käytännön juttuja, joita kunnan vapaa-aikatoimi voisi järjestää vanhusten elämän rikastuttamiseksi, muun muassa siellä vanhainkodissa.