Peruspalvelulautakunta kuunteli kuntalaisia
Moikka Taivassalosta aurinkoisen kesän päätteeksi. Kesä oli kunnallispoliittisesti aikamoista hiljaiseloa, ja hei mihin se meni?
Nyt ovat omenapuut täynnä herkullisia omenoita, pihatiellä keltaisia lehtiä ja aina aamuisin ajattelen puuvarastojen täydentämistä. Kesäämme kuului ainakin vanhemman lapsen uimakoulu (joka ei ollut pöllömpi juttu siinäkään mielessä, että kun viikko sitten menimme uimahalliin, niin lapsi ui! Ihan oikeasti ui. Vielä uimakoulussa ei uinut ilman vaahtomuovipötkylää, mutta sieltä jäivät tarvittavat eväät.) ja Gotlannin matka, jonka tein lasten ja tuttavaperheen kanssa.
Taivassalossa valtuustokausi on alkanut, mutta en päässyt syksyn ensimmäiseen kokoukseen, koska sen koolle kutsuminen tapahtui omituisesti, ja olin kyseisenä ajankohtana Beras-hankkeen loppuseminaarissa Porvoon maaseudulla. Maatilamme oli Suomessa Beras-mallitila. – Palaan valtuuston kokousten koollekutsumisasiaan toisessa bloggauksessa, mutta joku täällä tuossa asiassa tökkii. Lakia ei ainakaan noudateta, syytä en osaa sanoa.
Mutta siis, tuon missaamani valtuuston kokouksen (joka oli ilmeisesti kestänyt noin 8 minuuttia, vaikka agendalla oli tärkeää kuntaliitosselvitysasiaa) lisäksi/sijaan oma paikallispoliittinen syksyni käynnistyi tänään. Illalla oli peruspalvelulautakunnan info, jossa toivoimme kuulevamme kuntalaisilta palautetta sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja toiveita tulevaan. Tilaisuus järjestettiin palvelukeskus Poijussa, joka on Taivassalon vanhainkodin ja päiväkodin yhteydessä.
Kävin toista kertaa elämässäni Poijun ruokalassa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2008, kun pääsin sinne kahveille siitä hyvästä, että esikoiseni oli vuoden ensimmäinen taivassalolaisvauva. Tänään ilahduin jo eteisessä huomatessani, että paikalla oli mukavasti kuntalaisia. Ei ole itsestäänselvyys, että poliittisiin tilaisuuksiin saapuu osallistujia, vaikka tavoitteena olisikin leppoisa tilaisuus, jossa kuntalaiset pääsevät ääneen.
Toinen ilahtuminen tuli siitä, että paikalla oli mukavasti kunnanhallituksen edustajia. Vieläpä sellaisia, joilla on työnsä puolesta tietoa sote-asioista. Näin illan aikana esiin nousseet asiat menivät suoraan olennaisiin korviin.
Meiltä oli paikalla valtaosa lautakunnan jäsenistä puheenjohtajineen, ja viranhaltijat eli peruspalvelujohtaja Marika Polso, Jaana Palmroos, vanhustyö, ja Sanna Laakso, varhaiskasvatus ja esiopetus.
Keskustelu oli aktiivista ja osallistujat olivat tulleet paikalle osallistuakseen, eivät vain kahville ja pullalle. Sillä kahvia ja pullaa ei ollut tarjolla. Ei edes vettä. Tämä asia on kyllä korjattava jatkossa, kyllä nyt kahvit ja teet sentään yleisötilaisuuteen kuuluvat, sanon minä. Haikailin itsekin teetä, edes vesilasillista…no mutta. Ens kerralla tästä on pidettävä huoli, jos joku vielä tämänkin jälkeen tilaisuuksiimme uskaltautuu.
Yleisökysymykset painottuivat vanhusasioihin ja vanhusten terveydenhuoltoon. Mietittiin vanhainkodin ja palveluasumisen tilojen riittävyyttä, tulevaisuuden painopisteitä näiden palveluiden järjestämisessä (kotona tuettua asumista) ja omalääkärijärjestelmää. Sain kuulla itsekin uutena tietona, että hammashoidon kanssa on nyt Taivassalossa ongelmia. Suuhygienisti on irtisanoutunut ja hammashoitaja joutuu paikkaamaan hammaslääkärin perässä Kustavia ja Vehmaata.
Vammaisten päivätoimintakeskuksen kuulumisiakin kyseltiin, samoin Uudenkaupungin taloustilanteen ja lomautusten vaikutuksesta Taivassalon terveyspalveluihin. Jälkimmäiseen Polso vastasi, että ongelmat ovat Uudellakaupungilla kuntana. Koska me olemme itsenäinen kunta, niin Uudenkaupungin ongelmat eivät vaikuta toimintaamme.
Messille kuuluu hyvää, kävin itsekin tutustumassa keväällä sen toimintaan. <- Linkki juttuun tuossa.
Itselleni henkilökohtaisesti isoin uutispommi olivat kuulumiset eilisestä kunnanhallituksen kokouksesta. Pikku-Lukkarin tiloja pidetään kuulemma riittämättöminä.
Sami Seikola oli ehdottanut kunnanhallituksen kokouksessa uuden päiväkodin rakentamista Pikku-Lukkarin tilalle. Hän oli sitä mieltä, että nykyiset tilat eivät ole käytännölliset.
Eli muutaman vuoden päästä meillä saattaa olla entisen ryhmäperhepäiväkodin, nykyisen Pikku-Lukkarin päiväkodin tilalla upouusi päiväkoti. Tämä tuli uutisena lähes kaikille muille kuin kunnanhallituksen kokouksessa olleille, sillä kh:n kokous oli vasta edellisenä iltana.
En olisi osannut arvata tällaisia suunnitelmia, sillä Pikku-Lukkarin tiloihin on satsattu viime vuosina, niitä on laitettu sisältä ja ulkoa, pihaa on laajennettu, uusia leikkitelineitä pystytetty yms. Henkilökunta on kertonut kysyttäessä tilojen toimivan. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä. (Paitsi siis ilmeisesti Seikola ei ole ollut, koska nosti esille ehdotuksen uusien tilojen rakentamisesta.)
Pikkulukkari on kiinteistönä entinen omakotitalo, joka joskus vuosikymmeniä sitten otettu päiväkotikäyttöön, muutettu ryhmäperhepäiväkodiksi eli ryhmikseksi ja sitten taas päiväkodiksi.
Kun itse laitoin vanhemman lapseni kunnalliseen päivähoitoon vuonna 2010, olivat hoitovaihtoehdot ryhmäperhepäiväkoti ja laitosmaisempi päiväkoti (se, joka on samassa rakennuksessa vanhainkodin kanssa.) Tuolloin olisin halunnut lapseni perhepäivähoitoon, mutta sitä vaihtoehtoa kunnassa ei ollut. Ryhmäperhepäiväkoti osoittautui loistavaksi hoitopaikaksi. Olen ollut siitä mittaamattoman kiitollinen. Itse asiassa, on ollut hetkiä, jolloin mielessä on käynyt paikkakunnan vaihto. En ole vienyt ajatuksiani sen pidemmälle, koska ryhmis. Toivon siis, että kun uutta päiväkotia (ja luultavasti samaan rakennukseen tiloja esikoululle) ryhdytään suunnittelemaan, niin yhtenä punaisena lankana suunnitelmissa on kodinomaisuus. Kun uutta lähdetään tekemään, niin lähes kaikki on mahdollista. Vielä kun auki on tulevan uuden päiväkodin paikkakin. On tärkeää, että päivähoidossa on todellisia vaihtoehtoja. Itselleni on ollut äärimmäisen tärkeää päivähoidon kodinomaisuus, rakastavat ja asiantuntevat hoitajat, kaikki ”itse tekeminen”, kuten leipomishetket, päiväkodin loistava ilmapiiri, musiikkihetket ja luontoretket. Olen todella tyytyväinen. Jos ihan kaikki olisi mahdollista, ja taikasauvaa voisi heilauttaa, niin lisäisin luonnossa liikkumista vielä nykyisestään, päiväkodeissa olisi lähellä tuotettua luomuruokaa, enemmän kasvisruokapäiviä ja uskontokasvatus poistettaisiin. Ruokarukousten sijaan hiljennyttäisiin ruokailuhetkeen vaikka lorulla, jossa kiitettäisiin maajusseja ja keittäjää hyvästä työstä. Nyt siis kaikki on vielä auki ja Pikku-Lukkari jatkaa toimintaansa nykyisissä tiloissaan ainakin kolmisen vuotta. Uuden päiväkodin rakentamistarve kun on noussut esille tosiaan vasta maanantain kunnanhallituksen kokouksessa yhden jäsenen toimesta ja nyt sitten peruspalvelulautakunnan infossa. Itse olen ollut Pikku-Lukkariin nykyisellään äärimmäisen tyytyväinen, ja niin ovat myös muut hoitolasten vanhemmat, joita olen tavannut vanhempainilloissa tai muissa yhteyksissä. Bloggaan myöhemmin vol. kakkosen tästä illasta, koska tässäkin bloggauksessa alkaa olla mittaa niin, että hyvä jos joku jaksaa lukea tänne asti. Vielä jäi juttelematta illan kohokohta, kun pääsin virallisen osuuden jälkeen tutustumaan vanhainkodin tiloihin. Palataan siis! T: Laura Edit. 11.9. 12:11 osio Pikku-Lukkarin tilalle rakennettavasta uudesta päiväkodista. Peruspalvelulautakunnan infotilaisuudessa oli esillä virheellistä infoa, joka minulle ystävällisesti kunnan taholta korjattiin tänään aamupäivällä. Korjasin osuuden saamieni spekulaatiovapaiden tietojen mukaiseksi.