Se aika kuukaudesta

Se aika kuukaudesta, kun syöt aamiaiseksi kaksi korppua ja kaksi kuppia kahvia. Onneksi on sentään vielä kahvia.

Se aika kuukaudesta, kun mietin omaa valmistumistani. Viime vuonna tähän aikaan sain tutkintopaperit käteeni ja näin elämäni kirkkaana. Kesätöiden jälkeen saatan olla muutaman kuukauden työttömänä, mutta eiköhän sitä jotain työtä löydy. Nyt siitä on todellakin vuosi ja en ole edes päässyt työhaastatteluihin yritiksistä huolimatta. Hmh, vuosi on yllättävän nopeasti kuluva aika.

Se aika kuukaudesta, kun miettii pitkään kehtaako illan menoihin meikata. Meikit ovat aivan loppu, mutta kyllä niitä kestää vielä käyttää. Ensi viikolla tulee tuet, sitten voin tilata lisää pakkelia naamalle.

Se aika kuukaudesta, kun täytyy katsoa säätä ja punnita uskaltaako lähteä ulos vai ei. Rahaa ei ole mennä mihinkään pubiin saatikka baariin istumaan. Tuntuu hölmöltä vain istua baarissa kavereiden kanssa, kun mitään ei voi ostaa.

Se aika kuukaudesta, kun teen hernekeittoa ruuaksi. Kananmunat ovat jo loppu, samoin leipä. Kuiva-ainehyllyn keskitaso on täytetty keittovalmisteilla. Siitä sitten purua kattilaan ja vettä perään, eiköhän niistä maha täyty. Aamut menevät kahvin ja korpun voimalla vielä muutaman päivän.

Se aika kuukaudesta, kun ensimmäinen perintäkirje saapuu postissa. Plus muita muistutuksia erääntyneistä laskuista. Sosiaalitoimistosta tulee kirje, joka ilmoittaa minun saavan 6,41e toimeentulotukea.

Kyllä se tästä. Saanpahan sentään Kelan asumistukea, niin säästän osan työmarkkinatuesta laskuihin.

Onneksi huomenna on jo 1.päivä ja saa laittaa ilmoituksen työttömyysajasta. Toivottavasti rahat tulisivat jo keskiviikkona.

Toivossa on hyvä elää.