Noniin, rouva on unohtanut viime viikon loppupuolella kertoilla liikuntasuorituksistaan ja nyt sitä sitten tulee, urakalla. Ajattelin kuitenkin, että teen tätä nimenomaista blogia niin, että voin sitten myöhemmin tulla katselemaan millä fiiliksillä rauta on noussut ja paljonko on menty eteenpäin. Jännistävää.

Perjantaina jouduin salille aivan ypöyksin, miehellä jomotti päässä kolme päivää, migreeni pamahti päälle juuri perjantaina. Onneksi perjantaisin on mave-päivä, mikä tarkoittaa sitä, että tekeminen on mieluisaa, enkä kaipaa välttämättä miehen tsemppailuja siihen. Penkki meni ihan samoilla kuin koko viikon 45kg 1*1, 1*2 ja 1*3. Tuntui ihan hurjan helpolle, toisin sanoen tiesin, että seuraavan viikon lisätyt toistot eivät tulisi tuottamaan mitään ongelmia. JEE! Mutta eihän se penkkailu tuohon loppunut, loppuun kaksi kasin sarjaa paussipenkkiä 30 kilolla. Paussipenkki on mun nimitys sille, kun tanko lasketaan rinnalle ja jätetään siihen pariksi sekunniksi. On melko raskasta, nimittäin. Mutta ihanaa on se, kun huomaa, että sekin joka kerta helpottuu. Olenhan siinäkin päässyt kuukaudessa 20:stä kilosta 30:een. Aivan jea 😉 Sitten olikin vuorossa viikon viimeiset leuat, 2 3/4. Kevyttä, ihan ältsin kevyttä. Ihmettelin siinä itsekin miten ihmeessä se noin kepeää olikin. Parempihan se niin on.

Sitten alkoikin ähellys. Mä teen sumomaastavetoja samasta syystä kun teen askelkyykkyä kyykyn sijaan, selkä menee ihme asentoihin joista mikään ei ole se oikea. Itselle tärkeintä on kuitenkin se, että tekee oikein ja hyvällä tekniikalla. Siksi mä joulukuussa laskin mun sumomaven painoja 80:stä kilosta johonkin 60:een kun alkoi tuntua selässä sekin vähän hassulle. Siitä sitten pikkuhiljaa nostellut taas ylöspäin ja voi millä ilolla niitä tuleekin tehtyä. Tällä kertaa 4*6 sarjat 72.5kilolla, sehän tarkoittaa sitä, että seuraavalla kerralla päästään jo 75:een, niin siistii! Ihan vahingossa löysin myös vielä paremman tekniikan kehostani, painot laskivat maahan iiiiiiiihan hiljaa ja pehmeästi, olin ihan hurjan onnellinen (en enää lauantaiaamuna kylläkään…) Viimeistely tapahtui suorin jaloin mavella, sitä oon tehnyt 50:llä kilolla 2*12 sarjat. Sepä vasta onkin jännittävä liike, juuri kun siitä selästä oli puhetta. Tossa pystyn viemään painot maahan asti aivan suoralla selällä, taitaa takareidet olla ihan suhteellisen venyvät sitten. Jännä miten toi selkä toimii ihan eri tavoin normikyykyssä ja normaalissa mavessa. Ehkäpä mäkin joku päivä teen ”oikeita” maveja noiden sumojen lisäksi.

Lauantaiaamuna oli baletti. Heräsin kympiltä ja ihmettelin mikä mun jalkaa vaivaa, oikean jalan ulkosyrjä oli ihan järkyttävän kipeä. Venyttelin sitä ja rullailin piikkipallolla, onneksi sain pikkuisen availtua. Baletissa tuo jalka lämpesikin sitten ihan kunnolla, eikä sen jälkeen olekaan sattunut. Mä uskoisin, että tuo johtui täysin siitä, että sain vihdoin siinä sumossa perjantaina painon johonki oikeaan kohtaan ja se jalka ei vaan ollut tottunut siihen. Niin jännittävä on ihmiskeho, välillä oikeen pistää itkemään 😀 Baletissa reenattiin yli puolet tunnista kevätnäytöksen kukkaisvalssia. Me tosiaankin tehdään Pähkinänsärkijää sitä varten, alkaa pikkuhiljaa jännittää, joudun (eikun pääsen) esiintymään pienryhmässä. Sepä onkin sitten Ruokohuilujen tanssi. Tulee kyllä olemaan yksi elämäni jännittävimmistä jutuista tuo baletin näytös, olkoonkin miten paljon työväenopiston näytös. Mä en ole mikään balleriinan näköinen taikka oloinen, nykytanssi on aina ollut enemmän mun alaa. Nyt mut on sitten puoliksi pakotettu tonne, eikä mua oikeastaan ihan kauheasti sittenkään taida haitata. Jännittää, mutta ei haittaa nin paljon kuin luulin. Toivottavasti en mokaile kauheasti 😀

Ostin viime syksynä elämäni ensimmäiset kärkkärit (joku varmasti tietää mihin tota vasaraa tarvitaan), onneksi emme kuitenkaan niiden kanssa esiinny. Pysytään noissa pehmeissä tossuissa vielä toistaiseksi.

No mutta, tänään. Tänään mentiin taasen yllättäen salille. Ilmassa tuoksui jännälle, kun lumi oli vähän sulanut. Se onkin erikoinen tuoksu, kiva ja keväinen. Ei sillä, että tässä kevät vielä mitenkään kolkuttelisi ja mä sitäpaitsi tykkään lumesta, mutta se tuoksu oli kiva ilmassa. Olikin sitten ihan perus sali, tai ainakin piti olla. Taasen aloitin penkillä, samat painot kuin viime viikolla (45kg), mutta enemmän sarjoja. 1*1, 1*2 ja 3*3. Oli kyllä ihan hämmentävän kevyttä, en tiedä mistä tuollainen ihmeellinen buusti on oikein tullut. Kyllä mä vielä sen 60 kiloa nostan ja silloin mies ostaa mulle supermegaihanat maiharit 🙂 Penkin jälkeen piti istua hetki, että jaksaa leuat. Leukoja oli kolme, ne meni ihan humps vain. Edelleen, mikä tää buusti oikein on? Mä kuitenkin vetelen aika pienillä kaloreilla ja paino tippuu pikkuhiljaa mutta tippuu kuitenkin. Oikein jännistävää. Sitten pientä buutin rankaisua. Askelkyykkyä pysäytyksellä 4*5, nostin vihdoin painot 35:een kiloon, yhtäkkiä sekin oli helppoa. Vaan sitten ei enää mikään ollut helppoa. Mies oli päättänyt että teen 2*10 tosi leveää syväkyykkyä smithissä, oikein silleen ettei jalkoja suoristeta kunnolla välissä, vaan pysytään mahdollisimman alhaalla. Se oli ihan tappoa, eikä tuntunut kyllä buutissa, reisissä ja nivusissa lähinnä. Tultiin myöhemmin siihen tulokseen, että se smith painaa mulle vielä liikaa tuohon touhuiluun. Ens kerralla vaihdetaan hackiin ja teen sillä niin kauan, että jaksan smithin kanssa vääntää oikein nuo. Tuon kidutuksen jälkeen tuska jatkui, yhden jalan prässi vuorojaloin. Siinä prässissä oli vain 25 kiloa, mutta 2*10 oli aivan liikaa myöskin. Olin ihan poikki. Hoipertelin siitä sitten nurkkaan voimapyörän seuraksi enkä saanut varmaan viiteen minuuttiin tehtyä muuta kun istuttua ja tuijotettua toiseen nurkkaan. Näytti varmaan tosi tehokkaalle. Pusersin itsestäni vielä voimapyörällä 2*10, kyllä masu tykkää. Väkisin väänsin vielä parit kässärit seinää vasten, että saisin sen pikkuhiljaa onnistumaan ilman seinää, kyllä se sieltä tulee.

Loppupäivän olin ihan poikki, kotiin tullessani nukahdinkin sohvalle samalla kun bataatinpalaset paahtuivat uunissa. Onneksi oli ajastin päällä, muuten olisi saattanut syöminen jäädä. Ja ONNEKSI heräsin, koska valmistamani ruoka oli ehkä taas parasta pitkään aikaan. Uudella IKEAn grillipannulla paistelin kanafileitä ja bataatinpalasista muussasin kanafileen kaveriksi bataattimuusin. Jos mä jotain osaan, niin se on kanan paistaminen, NIIIIIIIIIIN hyvää. Voi toki olla, että nälkä oli kova, mutta se ei muuta sitä kanan täydellisen mehukasta koostumusta miksikään 😉

Kai sitä pitää myöntää, että on se salilla käynti välillä ainakin ihan mukavaa. Mut kyllä mä sitä enimmäkseen vihaan….

Jossain tuolla ihran alla on tollanen maha, varmasti on. Se on varmasti vaan parantunut voimapyörätouhuilulla, ON! 😀
Kuva.