Yön tonttumetsä

Minulla on taipumuta juhlia aika paljon, ja kun juhlin, juhlin yleensä rankasti. Tämä on johtanut moniin viinanhuuruisiin iltoihin ja moniin humalassa pokattuihin unikavereihin.

Nyt viimeiset pikkujoulut on takana ja yllätin itseni: en antanut kenenkään pokata itseäni. Halusin vain, että joku nukkuisi kanssani ja olisi lähelläni ja olisi kiinostunut siitä, mitä ajattelen tasa-arvoisen avioliittolain läpimenosta (MAHTAVAA!!), ensi vuoden eduskuntavaalesta (tunnetko sinä yhtään ehdokasta?), viimeisimmästä Salkkarit-jaksosta (omg) ja punaisesta maidosta (hell yeah, baby).

Mutta ei. Sain osakseni humalasten lähentelyä ja iskuyrityksiä, sekä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan asuni kyseenalaistetiin ”miks sä näytät tolta jos et kuitenkaan lähe mukaan”. Mikä sika! Hyvä on, minihame&tonttulakki-combo oli aika kuuma, mutta ei se nyt takaa että annan jokaiselle yrittäjälle. Yhtä hyvin olisin voinut olla varattu ja kulkea samannäköisenä ilman että aion harrastaa seksiä yhtään kenenkään kanssa. Mutta minkäs teet, ihmisten asenteita ei voi muuttaa yhdessä yössä, varsinkaan kännikalojen.

Aloittaessani matkan kotiin baarista sain osakseni huutelua, ja törmäsin tuttuun. No, lopulta päädyin ottamaan yhden hänen seurassaan olevan jäbän luokseni nukkumaan. Mutta me oikeasti vain nukuttiin. Hän lähti jo aikaisin, vonkaamisyrityksen jälkeen. Halusin kyllä seksiä, mutta en hänen kanssaan.

Halusin seksiä jonkun tutun kanssa. Tai oikeasti halusin sitä ihastukseni kanssa, mutta se nyt ei käy laatuun. Niinpä olisin ollut erittäin tyytyväinen johonkin vakkarini.

Nyt kun joulunpyhät koittavat, koittaa myös selibaatti. Pian on aika suunnata kotiseudulleni, missä kuumia miehiä voi nähdä esimerkiksi televisiossa kanavasurffailun tuloksena ja internetistä googlaamalla. Ja vaikka tapahtuisikin historiallista ja tapaisin siellä jonkun ihanan, meillä tuskin olisi paikkaa mihin mennä.

Hyvää joulua minulle! Toivoo: minä.