Illan tullen yksinäinen

Kesäromanssini päättymisestä on pian kuukausi. Ennen sitä en täysin halunnut myöntää itselleni kaipaavani parisuhdetta. Mutta sellaisen minä haluaisin. Tai haluaisin rakastua ja nauttia toisen rakkauden kohteena olemisesta. 

Sinkkuelämäni saattaa vaikuttaa räiskyvältä ulospäin ja sitä se on myös omasta näkökulmastani. Esimerkiksi voin kertoa viime viikostani. Tiistaina tapasin söpö-pojan haliakseni. Ei hänestä olisi minulle poikaystäväksi, hän ei haasta minua älyllisesti ja pelkää vielä osoittaa kiinnostusta. Hän on hyvä halikaveri. Torstaina tapasin miehen kelle olin toinen nainen parin viikon ajan. Lauantaina minuun otti yhteyttä jätkä kenen kanssa olin viestitellyt pitkin kesää. Sunnuntaina minulla oli varsinaiset treffit, mies oli hyvännäköinen ja kiinnostava mutta päädyin sänkyyn hänen kanssaan.

Käytän erilaisia miehiä erilaisiin tarpeisiin mutta todellisuudessa olisin tyytyväinen yhteen. Yhteen, jonka katseesta voisin lukea hänen arvostuksensa naiseuttani kohtaan ja käydä keskusteluja mitättömistä asioista ja tärkeistä asioista ja keskustella siitä mikä ylipäänsä on tärkeää ja mikä mitätöntä.

Siivosin tänään asuntoani ja mietin kuinka olen kyllästynyt sinkkuuteeni. En kuitenkaan voisi alkaa seurustelemaan seurustelun vuoksi, se jäytäisi minua sisältä päin. Haluan (ja ehkä vähän tarvitsen) miehen.

Mistä sellaisen löytää??