Tykästyin häneen jo ensimmäisellä tapaamiskerralla.

Hän ei ollut ulkoisesti täysin minun tyyppiäni, mutta olen todennut että monenlaiset miehet ovat ihania, ja kokemuspiirin laajentaminen ei ole koskaan pahitteeksi. Miehet voivat olla ulkoa erilaisia mutta sisältä samanlaisia, samanlaisia ulkoa mutta sisältä aivan jotain muuta. Hyvä mies on kuin hyvä konvehti.  Huonot tai minulle vähemmän sopivat miekkoset ovat jotain aivan muuta. Tosin joskus konvehtikin voi näyttää ja aluksi maistuakin hyvältä, mutta stten se on vain pakko sylkäistä menemään.. 

Joka tapauksessa, pidin tästä miehestä jo ensinäkemällä. En tiedä hänestä vieläkään kovinkaan paljoa, eikä hän minusta. Ensitapaamisestamme on useampia kuukausia. Olen ihastunut, tai ainakin tykästynyt häneen. Hän on superkiltti ja älykäs.

Mutta. Hänellä on pitkäaikainen tyttöystävä. 

Ja. Hän avautui minulle pikkujouluissa parisuhdeongelmistaan.

Tiedän, että minun ei pitäisi mennä tätä pidemmälle. JOS he eroavat, jätkä tuskin on valmis mihinkään pelehtimistä vakavampaan ja särkyneestä sydämestä selvittyään hän haluaa luultavasti olla yksin.

Silti en voi olla haaveilematta hänestä, vähän, pikkutyttömäiseen tapaan. Pidäm hänestä kovasti, enkä haluaisi aiheuttaa tarpeetonta draamaa hänen parisuhteelleen. Tosin ei minulla varmaan mitään sijaa siinä olisikan, kunhan haaveilen. Hänellä on jo tyttöystävä ja minun täytyy pitää se mielessä. Sen lisäksi, että pettäminen on väärin ja vaikka kolmantena osapuolena voin tavallaan pestä käteni tilanteesta, ihastuisin häneen vain silti lisää ja satuttaisin itseäni.

Parasta unohtaa koko mies. Mutta en millään haluaisi!

Ehkä joulukalenterista tulee tänä vuonna jotain ennennäkemätöntä…