Huokauksia ja kaihoa

Meillä on uskomaton yhteys. Juttelemme tuntikausia, olemme samaa mieltä asioista ja eri mieltä asioista. Meillä synkkaa. Tunnen aivojeni kuin kroppani tuntevan vetoa häneen. Emme kuitenkaan etene kovinkaan pitkälle, parin tunnin kiihkeäksi käyvää suutelua pidemmälle.

Tapaamme toisen kerran. Kaikki menee mukavasti, vaikka homa ei äidy niin kiihkeäksi kuin aiemmin.

Yhteys säilyy. Olen innoissani. Kerron ihmisille työpaikallani onnistuneista deiteistä. Kaikki pitävät peukkuja puolestani, maailma hymyilee ja minä hymyilen maailmalle. Olen ahkera ja toimelias.

Kunnes hän kertoo, että haluaa vain pelehtiä kanssani. Kaikki tämä vaiva ja tunteiden vuoristorata?!

Olenko niin suoraviivaisen karaistunut, että jos ainut mitä haluaa on seksi niin se pitää tehdä selväksi viimeistään ensimmäisillä treffeillä? Ehdin jo innostua, vaikka tavatessamme edellisen kerran en tuntenut enää samaa vetoa häneen kuin alussa. Kyselin jo itseltäni, että minne kaikki sähkö katosi. 

Mutta mutta. Sinkkuseikkailut jatkuvat.

Vaikka tällä hetkellä laiva tuntuu uppoavan (olen viettänyt taas illan synkistellen karkkipussin ja saippuasarjan parissa), en vaivu vielä epätoivoon. Ryven tässä vain hetken, totean että miehet ovat sikoja, totean että ehkä pitäisi lihoa kymmenen kiloa, jotta he haluaisivat muutakin kuin panna minua.

Tiedä häntä, mikä olisi ratkaisu. Vinkkejä otetaan vastaan!

suhteet oma-elama rakkaus seksi

Uuteen nousuun!

Herranjumala mitä elämää!

Herranjumala mikä viikko!

Olen selkeästi toipumaanpäin sinkkumasiksestani. Kolme miestä viikon sisään. KOLME?

No, kaksi heistä oli jo lähes vakkareiksi muodostuneita. Heitä yhdistää urheilullinen vartalo, lihaksikkaat käsivarret ja se, että he haluavat kaikki panna minua. Kyllä se vaan korottaa itsetuntoa, kun voi oikeasti valita vaan hyvistä.

Tietysti jyvien seasta löytyy akanoita. Pari viikkoa sitten yksi painajainen heräsi vuoteestani. Ei siitä sen enempää.

Mutta kyllä se sinkkuelämä on tästä taas kääntynyt voitoksi. Ainoa vaan, että seksin tasossa olisi parantamisen varaa…. kaikkein vakituisin sänkykumppanini on suorastaan surkea sängyssä. Tai eihän varmaan keskivertoa huonompi ole. Mutta verrattuna siihen mitä olen saanut, hän häviää mennen tullen. 

Miksi sitten harrastan huonoa seksiä hänen kanssaan? No, hän on todella itsetuntoa kohottava mies, ja tykkää olla lähekkäin ennen ja jälkeen seksin, mitä sinkkunaisen on vaikea saada, ellei tunteita ole pelissä. On hän myös todella komea. Sääli, että hän ei ole vieläkään parin kuukauden pelehtemisemmekään jälkeen onnistunut tuottamaan minulle orgasmia.

Seksi on kivaa, miehet on kivoja, sinkkuuskin maistuu taas!

suhteet oma-elama rakkaus seksi