Mitä olisit, jos lakkaisit yrittämästä niin paljon?

Näinä päivinä minusta tuntuu vihdoin siltä, että elämä on puolellani. Olen ollut jo pitkän aikaa matkalla kohti omaa itseäni, kääntäen jokaisen vastaantulevan kiven, joka muodostaa minut. Se matka on vain vahvistunut mitä syvemmälle pääsen. Ja vaikkakin kyseessä on elämän mittainen matka, ensimmäistä kertaa elämässäni on kuitenkin uudenlaista vakautta, luottoa siihen, että elämä kantaa, ja antaa minkä kuuluu tulla ja ottaa sen minkä kuuluukin lähteä. Tämä matka on ehdottomasti elämäni rankin rasti. Mutta kuinka se palkitseekaan!

Minulle on koko ikäni kerrottu eri tavoin kuinka vääränlainen olen. Se on näkynyt pieninä vihjauksina, suoranaisena kiusaamisena, väkivaltana ja hyväksikäyttönä. Olen luonut itselleni selvitymiskeinoja, jotta selviän hengissä. Pienestä on ollut kiinni, ettei niin olisi. Olen ollut pitkään myös itseni pahin vihollinen.

Minulta kysyttiin taannoin, mitä olisit jos lakkaisit yrittämästä niin paljon? Se oli erittäin hämmentävä kysymys ihmiselle, joka on koko elämänsä yrittänyt niin kovasti. Aluksi ajattelin käytännön kautta ja järkeilin monia asioita, joita niitäkin ymmärsin lopulta ohjaavan itseni ulkopuoliset odotteet ja toiveet.

Totuus on kuitenkin itsessä. Olen alkanut ymmärtämään kuinka paljon tekemisiäni ja elämäni valintoja on ohjannut yrittäminen. Yrittäminen olla jotain mitä en ole. Olen piilottanut epävarmuuteni, herkkyyteni ja pelkoni ylimielisyyden, vihan ja valtavien muurien sisään. Olen suorittanut elämää. Hyvänä asiana mainittakoon, että olen kyllä sitten saavuttanutkin kaikenmoista tässä vuosien saatossa, mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa. Ulospäin asiat näyttäytyvät eri tavoin, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tulen kirjoittamaan blogissani elämästäni. Sellaisenaan kun se on, iloineen ja suruineen, menneisyyden haamujen saattelemana ja tulevaisuuteen kirkkaasti katsovana. Haaveeni on pitkään ollut kirjoittaa elämästäni, toiveena, että joku saa siitä itselleen uskoa omiin myrskyihinsä ja rohkeutta omalle tielleen, mutta ennen kaikkea kirjoitan tätä itselleni. Aika on kypsä vasta nyt.

Tämä on matka minun pääni sisälle. Toiveisiini, elämänkatsomukseeni, ajatuksiini maailmanmenosta, henkevyyteen, siihen kuinka kaikesta voi selvitä ja kuinka asioilla on, tosiaan, tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.
 
Tervetuloa!

xo