Luottopussukan kuolema

Tein parishiltonit jo ennen kuin hän oli edes hankkinut ensimmäistä käsilaukkuaan. Ryhdyin nimittäin kuljettamaan veskassani koiraa – vaikkakin kankaista sellaista.

Sain tämän ylisuloisen mäyräkoirapussukan opiskeluaikaan kämppiksiltäni, ja se on kulkenut mukanani kaikkialle. Vedin Mäyriksen aina ylpeänä esiin etsiessäni huulirasvaa, Imodiumia tai muita jokanaisen meikkipussin perustuotteita. Mieleenpainuvimmat hetkemme olivat kesinä, jolloin rusketukseni oli täydellisesti linjassa Mäyriksen turkin värin kanssa.

Nyt tuo aitoa 1990-luvun retroa henkivä luottopussukkani on kuitenkin mennyttä: vetoketju hajosi, eivätkä pussin nurkatkaan ole enää aivan priimakunnossa. Jouduin siis luopumaan lemmikistäni.

R.I.P., Mäyris!

Villa