Aikahyppyjä haute couture -lavoilla
Lupasin edellisessä postauksessani hieman avata juuri päättyineiden haute couture -muotiviikojen herättämiä ajatuksia. Onnekseni couture-viikolla ei esitellä rtw-viikkojen tavoin kymmenittäin uusia kokoelmia, vaan läpikahlattavia mallistoja oli vain hieman toistakymmentä. Tässä välissä tekisi nimittäin mieleni jälleen vedota kiireeseen, mutta ehkä jätän välistä. Ajatuksissa on ollut muutenkin avata hieman enemmän tätä käynnissä olevaa blogihiljaisuuttani lähitulevaisuudessa.
No, mutta takaisin siihen coutureen. Voin varmasti hyvällä omallatunnolla todeta, että lähtökohtaisesti couture-muotiviikoilla odotetaan nähtävän toinen toistaan näyttävämpiä iltapukuja ja erilaisia fantasia-asuja. Couturesta on siis viime vuosina ollut varsinainen käyttömuoti hyvin kaukana. Tämä on toisaalta aivan luonnollista, sillä sitä puolta muotiskenessä edustaa ready-to-wear. Tulevan syyskauden haute couture -lavoilla nähtiin kuitenkin yllättäen hyvin ”käyttökelpoistakin” muotia.
Kutsun tätä ”tuoretta” ilmiötä eräänlaiseksi aikahypyksi menneisyyteen, sillä ennen rtw-mallistojen yleistymistä, edusti couture muodin aidointa ja arvostetuinta puolta.
Muodin tarkoitus on kautta aikojen ollut viestiä pukeutujan asemasta ja yhteiskuntaluokasta, sekä samalla luoda ihmisille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Karkeasti ilmaistuna ja hieman yleistäen voidaankin todeta, että huippumuoti ja luksus ovat olleet korkeampien yhteiskuntaluokkien tapa erottautua alemmistaan. Näin ei kuitenkaan enää ole, sillä kuka tahansa voi ainakin teorian tasolla säästää ja investoida huippumuotitalon luomuksiin. Tätä on yksioikoisuudessaan muodin demokratisoituminen. Muuttunut kulutusilmapiiri ei ole kuitenkaan poistanut kuluttajien tarvetta erottautua, ja siitä syystä uskoisin myös haute couturen asiakaskunnan olevan kasvussa.
Ja kun kysyntä kasvaa ja monipuolistuu, pitää mallistojenkin tehdä samoin. Lisäksi couture-asiakkaisiin eivät lamat ja taloussuhdanteet vaikuta aivan samassa määrin, kuin meihin tavallisiin maija meikäläisiin.
Kun haute couture eli kulta-aikaansa, pitivät mallistot sisällään muutakin kuin punaisille matoille kelpaavia iltapukuja. Silloin muodin kuluttajat hakivat myös tavalliset käyttövaatteensa couture-talojen mallistoista. Ehkä näin voisi olla myös lähitulevaisuudessa (ellei osittain jo olekin).
Nyt nähdyissä couture-mallistoissa esiteltyjä asuja ei siis todennäköisesti nähdä vain julkkisten päällä punaisilla matoilla, vaan saattaapa jokunen couture-asiakas löytää kokoelmista itselleen myös sunnuntailounaalle kelpaavia kokonaisuuksia. Tämä couturen uusi arkipäiväistyminen alkoi jo muutama sesonki sitten, kun Raf Simons esitteli ensimmäisen Dior-kokoelmansa. Poissa olivat John Gallianon spektaakkelit ja tilalla hillityt ja tyylikkäät linjat. Kun yksi suunnittelija näytti esimerkillään, kuinka haute couturekin voi jälleen olla ajankohtaista ja trendeissä kiinni olevaa, seurasivat muut perässä. Uusi ja helpommin lähestyttävä linja houkuttelee myös herkemmin asiakkaita takaisin haute couturen pariin.
On siis tullut aika, jolloin haute couturenkin pitää laskeutua pois norsunluutornistaan ja ottaa askel ajassa taaksepäin.
// I noticed a lot of daywear at Paris haute couture fashion week. Is this a sign of a growing haute couture market, or has the designers finally realised that couture doesn’t always have to be red carpet ready?
Kuvat: Style.com